Tänään elokuinen aamu valkeni upean aurinkoisena ja kesäisenä.
Olin jo ehtinyt harmittelemaan, että tässäkö tämä kesä nyt oli! Kun päivät oli jo muuttuneet syksyisen viileiksi ja harmaiksi.
Siispä ipanoitten kanssa lähdettiin aamusta heti rantaan ja metsään luotopolulle.
Rannassa on kiva heitellä pikkukiviä...........kunhan pidetään huoli kavereista.
Meillä on täällä ihan postikorttimaisemat!
Matka jatkukoon luontopolulla...
Löydettiin mustikoita..
Polku on haastava pienille kulkijoille - ristiinrastiin juuria ja kiviä.
Kaatuneet puut ovat aina kiinnostavia ja on ihan pakko päästä niille kiipeilemään ja hyppimään..
-"tarkistan vaan mistä tämä tänne on tippunut tai kaatunut"
Tämä retkeily onnistuu jo todella hyvin tämän pikkuväkeni kanssa , kun muistelen vuodentakaisia retkiämme....sillon mentiin kaks eteen ja yks taakse...ja joku oli aina nokallansa.
Nyt matkanteko on jo hyvinkin joutuisaa.
Tämä oli päivän paras juttu.
4-vuotias tyttö kysy minulta ykskaks KUKKO vai KANA?
Olin jo unohtanut tämän vanhan leikin.
Että näin ne lapset meitä opettaa, päivittäin!!!