Tätä luukkua ollaan meillä jo ehditty odottaa vähän aikaa.
Maanantaina 18 päivänä se sitten koitti, kun luukusta paljastui jos jonkinlaista koristeraetta ja kuorrutetta...Jippii päästään koristelemaan pipareita.
Ja mikä parasta saatiin kivat kaverit mukaan hommiin kun Pirde tuli lasten kanssa talkoisiin.
Valmiina tässä oltaisiin, joko aloitetaan?
Sokerileipurit pääsi töihin.
Tämä itse tehty pikeeri on ylivoimaisesti parasta kuorrutetta. 5-vuotias tyttö sanoikin että tätä pystyn itse hyvin puristaa ja tulee helposti, se kaupan tuubissa on liian kovaa.
Ja uskon että on edullisempaakin.
Tulee vaan aina tehtyä reilusti, mutta jääkaapissa säilyy hyvin kun sulkee reiän teipillä.
Valmiit kovettuneet piparkakut taas säilyvät hyvin kannellisessa rasiassa jos ei kukaan ehdi syödä ennen sitä....
Siinähän meillä aamu vierähti nopeasti ja valmistakin tuli ja taisi pöydän alla olla yhtä paljon koristeita (jos enemmänkin) kuin pipareissa ja pöydällä.
Pirden poropiparia välillä ihailtiin
Lopuksi vielä ihasteltiin omia ja toisten tehtyjä todella koreita piprkakkuja.
Ensi vuonna taas ja ollaan vuoden verran taitavampia, vaikka kyllä nytkin oltiin jo näppäriä sokeri-tonttuja.
Luukku 19
Tiistain 19 luukun sisältö enteili päivän retkeä.
Pakkasimme joulupuuron, luumukiisselit, kanelit, maidot, lämpimät glögit ja piparkakkuja reppuun kun lähdimme retkelle Vatulaan hiihtomajalle tai nyt kodalle.
Paikka on meille jo vanha tuttu retkikohde, elokuussa teimme sinne syysreissun.
Nyt oli maisemat hyvin talviset ja lunta olikin paljon, ihanan jouluiset meille tontuille.
Ennen ruokailua leikittiin ja seikkailtiin hiihtomajan maastossa.
Kerättiin myös tarvikkeita päivän askarteluun.
Käytiin tutulla puullakin kiipeilemässä ja roikkumassa.
Täällä on muuten paljon lunta, itsekin sai todella tehdä töitä että pääsi eteenpäin.
Ja vihdoin syömään.
Puuro oli pysynyt hyvin termarissa lämpimänä.
Ulkoilun jälkeen maistuikin hyvältä, ihan joululta.
Jälkiruoaksi nauttiin eilen koristeltuja pipareita ja lämmintä glögiä.
Meidän sakki seikkailee!
Uskon että kaikilla oli kivaa ja uupunutta porukkaa lähti kotia kohti.
Kota jäi sinne päästelemään viimeisiä höyryjä kun olimme lumella nuotion sammuttaneet.
Heippa Vatula me tullaan taas joskus!
Ai niin risut mukaan, tulihan kalenterista myös poroaskartelu malli.
Luontoteemalla mennään paljolti jouluaskarteluissakin.
Päivälevolta noustuamme valmistimme vielä nämä pienet ja helpot porot (ohje taas pinterestistä)
Petteri Punakuonot kotiin lähdössä.
