Liikkaperjantai

Kaupunkimme yksi ylpeyden aihe on melko uusi liikuntahalli eli viralliselta nimeltään Valkea Ruusun areena.

Areena valmistui keväällä 2022, täyttää pian kaksi vuotta.

Varhaiskasvatuksella on tietysti sinne omat liikuntavuorot ja meille perhepäivähoitolaisille kerran kuukaudessa oma.

Ryhmäni kanssa aloimme nyt alkuvuodesta myös käymään hallilla säännöllisesti.

Jumppapäivät on kaikkien lasten mieleen ja sinne lähdetään aina riemusta kiljahdellen.

 

Uusi iso halli on näin aluksi meille pieni seikkailu, että osaamme varmasti mennä oikeasta ovesta sisälle meille tarkoitettuun pukuhuoneeseen.

Ja sitten kun vielä löydämme oman lohkomme, hallin saa neljään eri lohkoon ja usein siellä on paljon koululaisia.

Meidän liikuntatuokiot koostuu yleensä melko vapaasta toiminnasta, ei mitenkään tiukkaa ohjelmaa noudateta eikä ohjattua toimintaa.

Välineitä on todella runsaasti käytössä ja lasten mieltymisten mukaan otamme esille välineitä.

Tämä "volttimonttu" on ainakin isompien lasten mieleen (ja kyllä Paukkukin sitä aluksi testasi)

 

Iso tila mahdollistaa kaikenlaiseen heitto/vierittämiseen/juoksu ja pallopeleihin.

Kuperkeikat onnistuu jo taitavasti.

ja kaveria kun vielä autetaan, niin kaikki onnistuu.

Vanhat hyväksi todetut hernepussit toimivat aina ja jatkavat suosiotaan uusien hienojen toimintojen mukana ja rinnalla.

Välineitten esille ottaminen täällä on todella helppoa, muutamaa nappia painamalla saat esim. renkaatkin esille.

 

Loppurentoutuminen.

Lopuksi kerätään yhteistyöllä välineet omille paikoilleen ja hyvään järjestykseen.

Oli taas virkistävä liikuntatuokio kavereiden kanssa.

Kuukauden päästä taas tavataan näissä merkeissä.

Mutta areenalle me palataan jo ensi perjantaina seuraamaan vanhojen tansseja ja ihailemaan upeita tanssimekkoja, kauniita ja komeita lukion vanhoja.

Valkean Ruusun areena on paljon muutakin kuin liikuntakeskus, täällä järjestetään mm.erilaisia tilaisuuksia ja tapahtumia.

Karavaanari on kaikkien kaveri

Perjantaina hypättiin pikku-neidin kanssa fillarin kyytiin ja lähdettiin pyöräilemaan läpi kaupungin. (otettiin kaikki hyöty vielä kaksin olostamme)

Määränpäämme oli vierailu pikku-neidin isovanhempien luo.

He nimittäin ovat vedenkestäviä ihan oikeita karavaanareita ja ovat vuosikymmenet harrastaneet vaunulla reissaamista. Eli  me lähdimme tapaamaan heitä kaupungin leirintäalueelle.

Kauniit maisemat vaan vilahtelivat ohi, pyöräilessämme.

Meidän kaupungissa tule aina järvi vastaan, vaikka menet mihin suuntaan vaan.

Toivolansaaren Camping sijaitsee nimensä mukaisesti saaressa, Kyrösjärven ympäröimänä. Todella kauniilla paikalla.

Neiti kyllä osasi opastaa suoraa tutulle vaunulle...vaikka kaikki näyttävät aivan samanlaisilta.

Tuttu vaari siellä oli meitä vastaanottamassa.

Minulle tälläinen karavaanarielämä on ihan uutta ja outoa, ei muutenkaan leirintäalue-elämä ole tullut tutuksi.

Mutta miksei, nyt kun pääsi käymään vaunussa, siellähän on ihan kaikki....kesämökki pyörillä.

Mummukin löytyi, jälleen näkemisen riemua.

Mummu ja vaari halusivat tarjota meille aamiaista leirintäalueen kahvilassa.

Siellähän oli hyvät valikoimat puuroista ja muroista lähtien (jätettiin puurot väliin kun jo aamutuimiin syötiin kotona)

Kaakao ja itse leivotut sämpylät kyllä maistuivat.

Syötyämme jäätiin vielä leikkipaikalle keinumaan.

Leikkipaikka on entuudestaan meille tuttu, olemmehan useasti täällä käyneet retkeilemässä.

Sen verran on jo kelit viilenneet että tyydyttiin vaan kivien heittelyyn kyrösjärveen.

Vielä viimeiset halit, heipat ja kiitokset kun pääsimme vierailulle.

Hyppäämme pyörän päälle ja lähdemme kotia kohti ja taas ihailemaan näitä mahtavia maisemia, kotimatka pyöräiltiin vähän eri reittiä.

Ensi viikolla saadaan jo lisää kavereita hoitoon ja loputkin kolleegat palaavat töihin. Hyvä niin!