Lunta, kevättä, uusi kaveri ja 4v juhlaa

 

Viikko-ohjelmaan kuuluu aina kirjat ja lukeminen.

Nämä lukutoukat osaavat itse järjestää leppoisat lukutuokiot ja oltavat leikkihuoneen lattialle.

Keskiviikko-aamuna oli melkoinen järkytys herätä järkyttävään lumisateeseen.

Ei ollenkaan kivaa näin huhtikuun lopulla, tai olihan se lapsista tietysti mukavaa.

Niin siinä sitten kävi, että vielä kerran kaivettiin pulkat ja liukurit esiin...ja lähdettiin pulkkien kanssa reissunpäälle.

Onnesta loppuviikosta saatiin kunnon vesisateet niin päästiin lumesta äkkiä eroon.

Ja minä taas kerran laitoin pulkat ja liukurit kesäteloille (enkä varmasti enään kaiva esille)

Sitten unohdettiin lumet ja takatalvet ja ruvettiin keväisiin kylvöpuuhiin.

Ajatuksena on ollut jo hetken että laitettaisiin lasten kanssa kurpitsansiemeniä esikasvatukseen.

(otin syksyn halloweenkurpitsan siemenet talteen)

Oikeastaan en tiedä näistä hommista mitään, mutta kunhan kokeillaan ja harjoitellaan.

Katsotaan kuinka meidän käy! 

Saatiin lähikaupasta vinon pinon suklaamunien koteloita, niin ajattelin niitä hyödyntää tässä projektissa.

Aluksi tietysti vähän tutustuttiin mullan koostumukseen ja haisteltiin sitä.

Tämäkään ei ole aina niin itsestään selvyys lapsille laittaa käsiä likoon multaan...kädethän siinä likastuu.

 

Mutta äkkiä lapset tottuivat multaan ja mullan möykkyihin...mitä sitten pienissä sormissa rikottiin.

Lapset täyttivät wc-hylsyt mullalla ja perään vielä laitettiin kurpitsan siemenet.

Tässä tämä syksyinen emo-kurpitsa.

Katsotaan saakohan hän yhtään elävää jälkeläistä.

Sitten lapset täyttivät omat pienet munakennonsa mullalla ja kurpitsansiemenillä.

Toiseen kennoon tuli vielä auringonkukan siemeniä.

Kastelu on tärkeää näissä kylvöhommissa

(tämä työvaihe oli kaikkien mieleen...siinä ei aina niin huomattu tarkkaan katsoa mihinkä suihkepullo osoitti...niin sai kaverinkin virkistävän suihkun välillä)

Nyt tämä jäin Paukun vastuulle.

KÄÄK! kunhan muistan vaan kastella.

Viikko toi myös muutoksia hoitoryhmäämme.

Meillä vierailee tilapäisesti muutaman kerran viikossa, reipas pikku-kaveri.

Pari päivää tässä nyt ollaan tutustuttu toisiimme, päivän rytmiin ja paikkoihin.

Hyvältä näyttää, hän on hienosti sulahtanut porukkaamme todella kivuttomasti...ihan niin kuin olisi aina ollut.

*******

Perjantaina oli juhlan aihetta kun vanhin lapsi täytti kokonaista 4-vuotta!

Laulettiin, halittiin ja lahjottiin.

Onnea vielä meidän hurmurille!

Me jäämme pienelle 

vappulomalle!

Oikein kivaa kevään juhlaa kaikille, nähdään taas toukokuussa.

 

 

Tiilitaloja ja vappunaamioita

Vanhasta Unelmien Talo&Koti-lehdestä 7/16

löysin kivan idean.

Vanhoista rikkinäisistä tiilistä oltiin maalattu hauskoja tiilitaloja. 

Ohjeessa suositeltiin pohjamaalin maalamista, niin se estää pintamaalin imeytymisen huokoiseen tiileen.

Kivien maalaamiseen käy kaikki askartelumaalit ja vesiohenteiset remonttimaalit (mekin hyödynnettiin vanhoja maalinjämiä)

Samalla ennakoitiin tulevaa vappuaskartelua ja maalattiin ruskeisiin pahvinaamioihin myös pohjamaali, niin varsinainen pintamaali näkyy kirkkaampina.

Tärkeintä oli antaa töiden kuivua välillä, ennen ovien ja ikkunoiden maalaamista.

Näistä tuli tosi hauskoja pikkutaloja.

Tiilitaloja on kiva ripotella kukkapenkkien ja nurmikon sekaan ja voi vaikka tehdä kokonaisen kaupungin...kerrostaloja, kauppoja, talleja, kouluja ja vaikka mitä.

Minäkin innostuin tekemään omat tiilitalot....eikä loppua näy.

"Tiilitalossa asuu onnellinen perhe"

- vai kuinka se iskulause menikään 70-luvulla?

*********

Vappunaamiot

Tämän vuoden vappuaskartelu oli paperimassasta tehdyt naamarit.

(askartelukaupasta valmiit)

Naamiot maalattiin askartelumaaleilla

Maalin kuivumisen jälkeen koristeltiin kimalleliimalla...nuorimmaisen voimat eikä taidot riittäneet liiman pusertamiseen, mutta isommilta onnistui loistavasti koristelut.

Hauskaa Vappua vaan kaikille!

Käpylehmät

Maanantaina tuli yksi hoitotyttö hoitoon mahdottoman käpypussin kanssa.

Mummulassa oli kaadettu iso kuusi, jossa oli paljon kauniita käpyjä. 

Isovanhemmat olivat ajatelleet kauniisti että hoitotäti tarvii askarteluvärkkiä ja perinnetaidot kunniaan.

Eli käpylehmien tekoon, ei siinä muu auttanut.

Lapset innostuivat heti ajatuksesta.

Ja välillä kun on sen verran lämmintä että hetken pärjää ilman lapasia, niin alettiin hommiin.

Mutta ei se niin helppoa ollutkaan.....eihän ne jalat meinanneet pysyä ollenkaan paikoillaan. Hetken jo mietin että täytyykö hakea kuumaliimapistooli apuun...mutta eihän ennenvanhaankaan mitään apuvälineitä tarvittu. 

Sitkeesti vaan jatkettiin ja kokeiltiin erikokoisia jalkoja, niin kyllä hetken aina joku jalka pysyikin paikoillaan.

Ja ei ketään haitannut  vaikka jostain lehmistä tuli kaksi jalkaisia ja moni lehmä halusi vaan istua.

Sen verran oltiin nykyaikaisia ja otettiin oksasakset käyttöön, helpotti huomattavasti jalkojen pätkimisessä.

Esteratsastajan lepohetki.

"tämä on mun"

Tytöt jaksoivat leikkiä ihmeellisen kauan  näillä kävyillä, siinä syntyi monta muutakin eläintä kuin lehmiä mm. kirahvia, pupuja ja lampaita.

Eläimille valmistui myös oma laidunmaa ja siihen aidatut karsinat, että pysyvät tallella.

Näitä käpyleikkejä ollaan nyt jo kolme päivää jatkettu, eikä loppua näy.

Oikeesti olin  yllättynyt kuinka lapset innostuivat leikistä...ja mikä parasta kaikki värkit saa olla meillä tontin reunassa ihan rauhassa ja siihen voidaan aina palata kun siltä tuntuu....ei tarvi siivota välillä pois.