Lunta, kevättä, uusi kaveri ja 4v juhlaa

 

Viikko-ohjelmaan kuuluu aina kirjat ja lukeminen.

Nämä lukutoukat osaavat itse järjestää leppoisat lukutuokiot ja oltavat leikkihuoneen lattialle.

Keskiviikko-aamuna oli melkoinen järkytys herätä järkyttävään lumisateeseen.

Ei ollenkaan kivaa näin huhtikuun lopulla, tai olihan se lapsista tietysti mukavaa.

Niin siinä sitten kävi, että vielä kerran kaivettiin pulkat ja liukurit esiin...ja lähdettiin pulkkien kanssa reissunpäälle.

Onnesta loppuviikosta saatiin kunnon vesisateet niin päästiin lumesta äkkiä eroon.

Ja minä taas kerran laitoin pulkat ja liukurit kesäteloille (enkä varmasti enään kaiva esille)

Sitten unohdettiin lumet ja takatalvet ja ruvettiin keväisiin kylvöpuuhiin.

Ajatuksena on ollut jo hetken että laitettaisiin lasten kanssa kurpitsansiemeniä esikasvatukseen.

(otin syksyn halloweenkurpitsan siemenet talteen)

Oikeastaan en tiedä näistä hommista mitään, mutta kunhan kokeillaan ja harjoitellaan.

Katsotaan kuinka meidän käy! 

Saatiin lähikaupasta vinon pinon suklaamunien koteloita, niin ajattelin niitä hyödyntää tässä projektissa.

Aluksi tietysti vähän tutustuttiin mullan koostumukseen ja haisteltiin sitä.

Tämäkään ei ole aina niin itsestään selvyys lapsille laittaa käsiä likoon multaan...kädethän siinä likastuu.

 

Mutta äkkiä lapset tottuivat multaan ja mullan möykkyihin...mitä sitten pienissä sormissa rikottiin.

Lapset täyttivät wc-hylsyt mullalla ja perään vielä laitettiin kurpitsan siemenet.

Tässä tämä syksyinen emo-kurpitsa.

Katsotaan saakohan hän yhtään elävää jälkeläistä.

Sitten lapset täyttivät omat pienet munakennonsa mullalla ja kurpitsansiemenillä.

Toiseen kennoon tuli vielä auringonkukan siemeniä.

Kastelu on tärkeää näissä kylvöhommissa

(tämä työvaihe oli kaikkien mieleen...siinä ei aina niin huomattu tarkkaan katsoa mihinkä suihkepullo osoitti...niin sai kaverinkin virkistävän suihkun välillä)

Nyt tämä jäin Paukun vastuulle.

KÄÄK! kunhan muistan vaan kastella.

Viikko toi myös muutoksia hoitoryhmäämme.

Meillä vierailee tilapäisesti muutaman kerran viikossa, reipas pikku-kaveri.

Pari päivää tässä nyt ollaan tutustuttu toisiimme, päivän rytmiin ja paikkoihin.

Hyvältä näyttää, hän on hienosti sulahtanut porukkaamme todella kivuttomasti...ihan niin kuin olisi aina ollut.

*******

Perjantaina oli juhlan aihetta kun vanhin lapsi täytti kokonaista 4-vuotta!

Laulettiin, halittiin ja lahjottiin.

Onnea vielä meidän hurmurille!

Me jäämme pienelle 

vappulomalle!

Oikein kivaa kevään juhlaa kaikille, nähdään taas toukokuussa.

 

 

Huhtikuun lorukortit

"Harakkaa hyppii maassa" on perinteinen sormileikki, jonka jokainen aikuinen osaa tai  ainakin kuullut lapsuudessa.

Tästä tuli heti lasten lemppari, jonka he oppivatkin yllättäen helposti.

Ja tätä lorutellaan ja leikitään vähän joka välissä, ilman lorupussiakin.

*****

Sormilorutkin aina kivoja, ja niitä löytyykin netistä hyvin paljon erilaisia.

Sormien nimitykset tulee näin tutuiksi, vaikka lorua ei niinkään heti muisteta.

Mallina käytettiin tietysti lapsen omaa kättä.

Lorupussiin on jo jokaiselle kertynyt yli kaksikymmentä lorukorttia ja vielä ennen kauden päättymistä ehditään valmistamaan vielä muutama.

Tämä on ollut kyllä lapsille mieluinen projekti...

Lorupussit ovat melkein päivittäin käytössä ja varsinkin jos odotetaan jotain esim.bussia, kaikki rauhoittuvat ja keskittyvät, niin aika sujuu joutuisasti. 

Kevään eteneminen

Maanantaina lähdettiin heti katsomaan mitä kevät on tehnyt meidän purolle? jokohan se virtailee vapaana.

Eikä mitään!

Tai kyllähän se puro siellä lorisi jo kivasti ja kuulimme sen äänen hyvinkin, mutta eipä juuri nähty...kun oli vielä paksu jääkerros päällä.

Kyrösjärven jää tilannekin käytiin tarkistamassa, paljon oli  sulia kohtia ja hyvin tummalta jää jo näytti.

Iloiset kevään etsijät, aina valmiina metsään tekemään havaintoja.

Sinivuokon lehtiä ainoastaan löydettiin, ei edes nuppuja löytynyt.

Onnesta vesilätäköitä löytyy aina keväällä varmasti.

 

Ja todella pulleita pajunkissoja, pian ovat kukassa.

Meidän leikkipuistossa myös tulviin näin keväisin.

Nyt riittää kaikille varmasti vettä.

Meillä oli yksi pieni ongelma puistossa, kun oli vaan kaksi lautakeinua ja kaksi vauvakeinua.

 

Ja eihän meillä ole enään vauvoja eikä juuri taaperoitakaan...niin laitettiin viestiä kaupungille.

Niin seuraavana päivänä Risto tuli tuomaan uuden lautakeinun ja nyt pääsevät kaikki yhtä aikaa keinumaan.

(Paukku saa hyvää liikuntaa kun juoksee antamaan kaikille vauhtia)

Nopeaa toimintaa kaupungilta ja tyytyväisiä asiakkaita täällä.

Perjantaina lähdettiin vielä pienellä porukalla retkelle, kiertämään luontopolkua.

Jos vaikka löydettäisiin kevään ensimmäinen kukka, se leskenlehti.

Kukan kukkaan ei löydetty.

 Kuultiin kyllä melkoinen lintukonsertti metsässä.

Peipot sirkuttivat kilpaa.

 Joutsenten töräyttelyjä kuultiin myös ja nähtiinkin järvenjäällä mutta hyvin kaukana.

 Kurkiauroja nähtiin useampi.

Luontopolulla oli  lunta, jäätä, kuraa ja vettä.

Huhtikuun on oikeastaan aika ruma kuukausi.

Vaikka nyt tuntuu aurinkoiset, lämpimät ilmat upeilta, mutta kun palaa näihin kuviin kuukauden päästä kun jo varmasti vihertää...niin nämä ei ole mistään, vaan kaikki on väritöntä ja likaista.

Mutta jaksetaan hyvin odottaa toukokuuta.

Toukokuuhan on niinkuin kesän perjantai, kaikki on heräämässä ja kaikki vielä edessä.

Eväspaikkamme häämöttää tuolla.

Mikä ihana tuoksu tulekaan tuoreesta puusta.

Ihailtiin työhevosten talven työnjälkeä, jään yli tuodut puut saaresta. Melkoinen puupino.

Hedelmä-eväät maistuivat kevätauringossa.

Kevään etsijät eivät vielä löytäneet yhtään kukkaa, mutta kyllä sekin vielä löytyy.

Kuultiin ja nähtiin paljon lintuja, nautittiin auringon lämmöstä, kivien heittelystä ja tietysti eväistä.