Laskiaisperjantai

Nämä laskiais etkot ovat  muodostuneet meille jo perinteeksi, koska  varsinainen laskiainen osuu juuri meidän hiihtolomaviikolle.

Nyt  vaan luonto järjesti meille melkoisen jännitysnäytelmän.

Vaikka koko talven on tullut kiitettävästi lunta, niin eikös vaan eilen torstaina satanut vettä koko armaan päivän ja joka paikka oli melkoisella jäätiköllä...jännitettiin joudutaanko perumaan koko tapahtuma.

Mutta luojan kiitos, perjantai valkeni melkoisessa lumisateessa, vaikkakin se oli hyvin märkää.

Tänä vuonna pidettiin "laskiaisrieha" meidän pihassa, kiva saada kaikki keskustan pph ja lapset meille kylään.

Pienet pyryt ei haittaa innokkaita laskioita.

Laskitteleminen on paljon kivempaa kavereiden kanssa, riemun kiljahdukset ja nauru raikui lumipyryn seasta.

Kikattavat kaverit.

"Ensi vuonna on meidän vuoro, tämä vuosi vielä katsellaan"..

Nuotiovastaavat pitivät huolen että saatiin  vähän välipalaa laskittelun ohessa....(isommilla lapsilla oli tietoa että hoitopaikassa odotti hernekeitto, eli kannattaa tankata aamusta reilusti...kaikille ei meinaan hernekeitto maistu) 

Jälkiruoaksi oli vielä pieni makeapala, paistettua vaahtokarkkia.

Hei hei kaverit!

Kiitos kun kävitte.

Ensi viikko lomaillaan ja tavataan seuraavan kerran maaliskuussa.

Metsämörri ja ystävänpäivä

Tänä vuonna lähdettiin viettämään ystävänpäivää metsään, Metsämörrin kanssa.

Mukaan lähti tietysti tuttu ystäväporukka, Tepa ja Marja lasten kanssa.

Aamu oli kovin pilvinen ja pientä vesisadettakin saatiin niskaamme. Onnesta lunta on nyt niin paljon ettei pienen sateet kinoksia tuhoa...ihan vielä ei saisi lumet sulaa.

HOI KOLIKOK!

 oli Metsämörrin tuttu tervehdys.

Mitähän mörrillä on mielessä näin ystävänpäivänä?....

......sehän selviää vaan, kun pääsemme perille.

Nuorimmainen seikkailija kulkee sujuvasti mukana, hänestä tulee vielä melkoinen eränkävijä.

Marja kertoi että Metsämörri oli aamun pimeinä tunteina piilottanut metsään sydämenpuolikkaita, toiset parit oli mörrin repussa mukana.

Jokainen vuorollaan sai valita mieleisen värisen sydämen puolikkaan, ja sitten etsimään sille paria.

Hieman oli hankalaa etsiminen, kun sitä lunta oli melko reippaasti. Metsämörri oli ollut todella kekseliäs piilottaessaan niitä.

Mutta loppujenlopuksi kaikki löysivät omat parinsa ja niin saatiin sydämet kokonaisiksi.

Värikkäät sydämet aseteltiin hankeen odottamaan, koska vielä oli yksi aktiviteetti.

Marjan repusta löytyi kivat ystävä-purkit.

Niiden  läpi näki kaikenlaisia sydämellisiä asioita.

Mun purkista näkyi tuttuja lempilapsia <3

Ja tämä "mun rantani" lempparimaisema.

Kesäisin ja talvisin täällä sielu lepää.

Lopuksi vielä syötiin pienet eväät, niin jaksetaan jatkaa ystävänpäivän viettoa.

Hyvää ystävänpäivää, joka päivä on ystävänpäivä!

Ystävyys kivasti kurkistaa,
ystävyys hellii ja lohduttaa.
Ystävyys käden suo lämpöisen,
ystävyys lahja on jokaisen.

Ystävä

Jospa voisin kyyhkyn lailla,

lentää ystäväni luo.

Vaan kun olen siipiä vailla,

kortti kiitokseni tuo.

Mikä onnenviikko meillä olikaan, kun saatiin varalapsi tuomaan vähän vaihtelua tänne taapero-arkeemme.

Meidän neidillekin oli kivaa tervetullutta vaihtelua saada vähän "vanhempaa" seuraa...ja kyllä viikosta otettiinkin kaikki ilo irti...mm. nukkekotileikit, legoleikit, piirtelyt ja muovailut.

Ja näitä ystävänpäiväkortteja oli kiva tehdä ystävän kanssa.

Piparimuotilla sydän....

Paukku avusti liiman kanssa...

Ja tytöt hoiti loput.

Ystävät on lapsellekin tärkeitä.

Valmiit värikkäät kortit, lähtevät ilahduttamaan ystaviä.

Maanantaina lähdemme Metsämörrin kanssa metsään, nähtäväksi jää mitä Metsämörri on keksinyt ystävänpäiväksi.

Pilkillä

Maanantaina lähdettiin Marjan ja Tepan porukoitten mukaan seuraamaan kuinka heiltä sujuu tämä talvikalastus eli pilkkiminen.

Välineet heillä oli ainakin asianmukaiset, kaira ja toukat sekä valtava kiinnostus pilkkimistä kohtaan oli kohdallaan.

Me lähdettiin vaan ulkoilemaan raikkaaseen talvikeliin....ja oltiin vähän utelijaitakin kuinka isoja saaliita sieltä jäälle vedellään.

Jäällä olikin aika arktiset kelit ja kylmyyttä lisäsi vielä viima pohjoisesta, vaikka olihan siellä hyvin kaunista.

 

Kaikki halukkaat pääsivät kokeilemaan kairaamista kairalla, mutta mahdoton tehtävä...jää on melkoisen paksua. Niin sai Marja itse kairata reiät lapsille.

 

Marjan hommiin kuului myös kärpäsentoukkien kiinnitys pilkin koukkuun...

Ja sitten itse asiaan....pilkkimen voi alkaa.

Me saatin äkkiä pilkkimisestä tarpeeksemme, sen verran kävi kylmäviima. Ja lähdettiin rantaan juomaan lämmintä mehua, siellä oli suojaisa poukama.

Ja tulihan kalastajatkin vähän päästä rantaan ja ikävä kyllä ei tullut kalan kalaa, ei päätäkään.

Mutta kokemusta senkin edestä.

Muuten keväällä sitten mato-ongelle....