Halloweenaskartelut 🎃

Ostin itseasiassa nämä halloween vanerinaamarit jo viime syksynä -50% alesta.

Ja hyvä kun muistin ne....kaapin kätköistä.

 

Pakkauksen mukana tuli kolme pientä tussia, ja niillä olikin helppo koristella naamarit mieleiseksi.

Huhuu...välillä piti testata naamareiden tehoa.

Nuorimmainenkin väritti ahkerasti kurpitsanaamaria, vaikka suojapaperin ja silmänreikien värittäminen kiinnosti myös hyvin paljon.

Mutta kyllä kurpitsakin sai vähän väriä pintaansa, ja hyvin tiesi pikku-neiti mitä naamarilla tehdään ja kuinka sitä käytetään.

Lopuksi vielä esiteltiin ja ihailtiin omia halloweennaamareita. Niistä tuli kauniita, eikä yhtään pelottavia ja kovin oli lasten mieleisiä.

Ja uskoisin että nämä kestävän hyvin käyttöä.

Tämän todella helpon kummitus-idean löysin instasta.

Tähän askarteluun tarvitaan vaan kopiopaperia, kyniä, puikkoliimaa ja ledi-tuikun.

Sitten vaan piirrettiin kummitushahmo...

leikattiin....kaksi samanlaista

liimattiin...kummituksen yhteen ja vaan reunoista, alareuna jätetään auki.

Minä leikkasin silmä ja suu aukot.

Ja lopuksi pujotetaan ledituikku sisälle.

Eikös vaan ole veikeän näköinen pikku-kummitus?

Sitten mentiin pimeään vessan ihailemaan valmiita kummituksia.

Ja eihän nämäkään ole yhtään pelottavia, vaan hauskoja ja kilttejä kummituksia.

Mutta mutta, ensi viikolla on hiukan jännittävämpi halloweenseikkailu ohjelmassa....siellä voi törmätä vaikka kummituksiin, lepakoihin tai jopa salaperäiseen kalastajaan...

Ja olemme kutsuneet vieraitakin mukaan halloweenpolulle....viikon päästä kuulette lisää, kuinka selviydyttiin seikkailusta.

Viikko ennen lomaa 😊

Tervehdys täältä syyslomalta!

Iski joku työuupumus tai rehellisesti sanottuna laiskuus, aktiivisen työviikon jälkeen ennen lomaa...että blogin päivitys kerta kaikkiaan jäi päivittämättä ennen lomaa.

No mutta nyt palataan asiaan, mitä mahtui meidän viimeiseen työviikkoon!

Viikko alkoi vauhdikkaasti, ohjelmassa oli perinteinen valokuvaussessio.

Tänä vuonna halusimme vähän jotain muuta kuin sitä tavallista studiolla pönöttämistä, niin ehdotimme kuvaajalle jos kuvattaisiin tänä vuonna ulkona.

Kuvaaja oli heti mukana ehdotuksessa ja saapui meidän lähti puistoon kameroiden ja kalustuksensa kanssa.

Siinä kuvaaja reilun tunnin sitten kuvasi lapsia heille luontaisissa tilanteissa...keinumassa, liukumäessä, leikkijunassa ja omissa leikeissään.

Tietysti omia ryhmäkuvia unohtamatta.

Uskon että kuvaaja onnistui ottamaan lapsista onnistuneita otoksia ja ehkä perheille tulee valinnan vaikeus kuvia valittaessa.

Kuvaaja myös itse totesi että lapset olivat rennompia kuvaustilanteissa.

Viikolla 41 vietettiin myös  eläintenviikkoa ja tänä vuonna tutustuttiin lähiluonnon eläimiin.

Tiistaina meillä oli metsämörrin tapaaminen lähimetsässä, tutussa "oravametsässä"

Ja sehän juuri sopi tähän tämän vuotiseen eläinviikkoon täydellisesti.

Marja ja metsämörri kertovat että metsässä piileskelee kaikille tuttuja (pehmo)eläimiä, mitä voisi ihan oikeastikin asustaa meidän läheisyydessä.

Lasten tehtävänä oli etsiä eläimet piiloistaan.

Mutta tämä ensin.

Alku tervehtiminen on metsämörrin kanssa aina se tärkein juttu....kun halit ja läpyt saadaan vaihdettua voidaan sitten vasta keskittyä päivän tehtävään.

Sitten vaan kaikki töihin.

Lintuja löytyi monenlaisia, tuttuja ja yksi vähän oudompi...kuukkeli, mikä on todella harvinainen etelä-suomessa, on oikeastaan metsä-lapin asukas.

Leppäkerttu on kaikille tuttu...

....kuin myös siili.

Ja tietysti orava.

Tällä kertaa nähtiin myös oikeita oravia oksilla hyppimässä.

Metsästä löytyi myös pupujussi ja pääsi heti lapsen kainaloon.

Varis on myös tuttu kraakuja ja varsinkin tämä Mimmi-lehmän varis.

Löytyi vielä syksyinen sammakkokin lehtien seasta.

Ja löytyihan niitä lisääkin, myös pieni ketunpoikanen ja pieni poro.

Kaikki eksyneet eläimet löytyivät ja kaikki pääsivät kaverin kainaloon.

Sitten olikin jo eväiden vuoro ja kaivettiin mehut ja leivät esiin.

Onkohan seuraavalla kerralla lokakuussa jo lunta?

*******

Loppuviikosta oli vielä kirjaston satuhetki ja uusien kirjojen valitseminen.

Mukaan lähti taas monipuolinen valikoima hyviä kirjoja.

On taas mitä luetaan lomaviikon jälkeen.

Perjantaina lähdettiin vielä reippailemaan kaikki perhepäivähoitajat yhdessä  "Kristan lenkille"

Toivolasaaren pururata on  Krista Pärmäkosken mukaan nimetty Kristan lenkki (1.5km) hiihtäjän saavutusten kunniaksi. 

Lenkki kiemurtelee kauniin kyrösjärven rantoja.