Soitinrakentajat ja rummut

Täällä taas pienet soitinrakentajat saman pöydän ääressa.

 Meillä on myös kolme tet-harjoittelijaa joukossa, kolme reipasta 9lk halusivat tulla tutustumaan pph työhön (lue; 1 omalapsi ja 2 lastenlasta, luulivat varmaan pääsevän helpolla...) tänään pojat pääsivät tositoimiin kun avustivat pieniä soitinrakentajia rumpujen kokoamisessa.

Tarkoitus olisi väsätä peltipurkeista komeasti soivat rummut.

Sponsoreina tällä kertaa oli suurtalouskeittiö (naapurikunnasta), josta saimme isot peltipurkit ja paikallinen automaalari, joka ystävällisesti maalasi meille "oikeilla automaaleilla" purkit hyvännäköisiksi ja kestäviksi rummuiksi.

Kiitos vielä sponsoreille, kyllä pph:kin on tärkeää tämä verkostuminen!

Ensimmäisenä maalattiin rumpukapulat, ehtivät hyvin kuivumaan.

Tet-pojat olivat edellisenä päivänä tehneet pieniä alkuvalmisteluja, joten lapset pääsivät heti maalaushommiin.

Tässäkin työvaiheessa pojat kivasti avustivat pienempiä lapsia maalauksessa.

Jokainen soitinrakentaja sai valita mieluisen värisen tölkin, jotka tietysti merkittiin omalla nimellä, ettei vaan tule sekaannuksia.

Rumpuihin tulee myös ripustusnyörit, että soitin pysyy kätevästi mukana. Ja niitä varten naputeltiin naulalla reiät nyöreille.

Yhteistyöllä tämäkin onnistuu. 

Sitten olikin vähän haasteellisempi vaihe, opeteltiin ripustusnyörin kieputusta...

Rummut koristeltiin helposti ja nopeasti washi-teipeillä.

Yhdessä yritetään pujottaa nyöriä rummun reikään...virkkuukoukku oli tässä kätevänä apuna.

Keittiössä oli välillä ahdasta kun kieputusnyöriä meni ristiinrastiin, aivan kuin hämähäkinseittejä.

- kyllä tämä tästä kun keskityn kunnolla.

Pian on valmista, viimeiset solmut.

Ensimmäisiä koesoittoja.

Arvia kiinnosti kovasti tämä rumpuryhmä, melkoinen meteli.

Rummuista tuli todella kauniita ja kestävät isompaakin takomista.

Mutta mikä kaikista kivointa, kaikki veivät soittimensa omaan kotiin!!!

Seuraavalla kerralla päästään tutustumaan ihan oikeisiin soitinrakentajiin ja soitinrakennuslinjalle Ikatalle.

 On muuten  Suomen ainoa paikka, missä voi opiskella päätoimisesti kitaranrakennusta!

Nähtäväksi jää mitä me siellä rakennetaan??????

Soitinrakentajat ja kruunukorkit

Vuoden ensimmäinen soitinrakennuskerho kokoontui tiistaina.

Ja tarkoitus olisi väsätä värikkäistä kruunukorkeista kivoja  soittimia.

Ensimmäisenä aloitettiin helistimestä, johon tarvittiin kruunukorkkien lisäksi puukeppejä, puuhelmiä ja rautalankaa.

 Ja tietysti vasara ja nauloja.

Tytöt aloittivat naputtelemalla reikiä korkkeihin naulalla ja vasaralla.

Vähän vaan kokeilen minäkin

Ja pojat hiovat hiekkapaperilla ylimääräiset särmät kepeistä.

Pöydän päässä nuorimmainen hämmästeli "mitäs näillä pitäis tehdä?" ja kieputteli hiekkapaperia ja kapulaa käsissään.

Sitten vaihdettiin työvaiheita; nikkari-poika pääsi vasarahommiin.

Ja tytöt pääsivät hiomaan...

Rautalanka kiinnitettiin kapulan toiseen päähän, sitten päästiin pujotelemaan korkit vuorotellen puuhelmien kanssa.

Sitten lopuksi rautalanka pujotettiin kapulan toisen pään reikään ja aikuisen avustuksella kiputettiin tukevasti kiinni.

Työntarkastaja testaa valmiita soittimia, kyllä ääntä lähtee.

Vielä tehtiin kivat napsuttimet tai oikealta nimeltä kastanjetit.

Tämä on helppo ja simppeli tehdä.

Aaltopahvi on tähän paras kartonki, napakkaa mutta silti taipuisaa ja kestävää.

Silmät pitää olla, koska nämä ovat eläinhahmoja.

Kruunukorkit vaativat kuumaliimauksen, että varmasti kestää tulisemmatkin rytmit.

Pienet kumilenkit takaavat vielä soittimen paikallaan pysymisen pienissä sormissa ja napsuttelut onnistuvat loistavasti.

Vielä viimeiset koesoitot.

Tällä kertaa soitinrakentajat olivat ahkeria, kun valmistui peräti kaksi soitinta. 

Räyhh...tämä on pelottava krokotiili!

Helmikuussa  tavataan ja tehdään taas uusi soitin.