Lapset huutelivat mulle tänään: tuu kattoon täällä on LEPPÄKERTTU!
En meinannut uskoa, mutta lähdin kumminkin katsomaan ja pakko oli hakea oikein silmälasit että näinkö oikein....ja kyllä. Leikkihuoneessa tepasteli marrakuussa LEPPÄKERTTU!
Ihme, kun niitä ei meinaa nähdä edes kesälläkään.
Siinä olikin sitten hämmästelemistä...
ja suojelemista, ettei Arvi eikä yks-vuotias kävellyt sitä littanaksi...
Sitte tuli pieni probleema mitä tehtäisiin leppäkertun kanssa.
Tänään meillä alkoi kunnon lumipyry, niin eihän me voitu leppäkerttua heittää pakkaseenkaan...
Eli meillä on taas yksi lemmikki talossa. Ei kyllä tiedetä missä se milloinkin menee ja mahdetaanko enään toista kertaa treffata.
Mutta tämmöstä tänään, kesästä pieni muistutus ja talvi tekee kunnolla tuloaan.