Elokuun Metsämörri

 Pitkästä aikaa meillä oli tapaaminen Metsämörrin kanssa.

Tiistaiaamu näytti hyvin kostealta yöllisen sateen jälkeen, mutta suuremmilta sateilta onnesta säästyttiin.

Eli mars matkaan.....ja Metsämörriä etsimään.

Ja olihan Metsämörriä jo ollut ikävä, pitkän tauon jälkeen.

Vaikka vähän taisi ujostuttaakin tapaaminen.

Mutta kun alkukankeudesta päästiin, kaikki halusivat halia ja antaa läpyt vanhalle tutulle.

Mitä Metsämörrilla oli mielessä näin elokuun lopulla?

Hmm...Metsämörrin pussista löytyi tehtäväkortteja ja jokainen pääsi nostamaan vuorollaan kortin.

Ensimmäisenä tehtävänä oli etsiä metsästä jotain pyöreää...tämä olikin aika vaikeaa aluksi...no pyöreitä marjoja oli paljon, mustikkaa ja puolukkaa, melkein pyöreitä kantoja ja tietysti puunrungot olivat pyöreitä.

Pitkulaisia asioita alkoi heti löytymään kun ensinnä pohdittiin mikä on "pitkulainen"

Keppejä ja paljon kuusenkäpyjä, kokonaisia ja oravan tai käpytikkojen  jäljiltä syötyjä. 

 

Tämä olikin helppo.

Metsästä löytyi paljon punaisia puolukoita ja pihlajanmarjoja.

Ja tämäkin oli lällyn helppo.

Metsähän oli ihan täynnä vihreää (siis vielä ainakin)

Tätä hetki mietittiin, mitä oikeesti metsässä voi laittaa suuhun?

Ei nyt ihan kaikkia voi syödä ja maistella, vaan niitä mitä oikeasti tuntee.

Mustikka oli kaikille tuttu marja.

Ja melkein kaikille maistuikin mustikka ja puolukka suoraa puskasta suuhun.

Metsämörrikin istui mättäälle puolukoita popsimaan.

Pienet asiat jäivätkin hyvin pieneksi.

Muutama kivi löytyi....

 Kauniita kasveja löytyy Suomalaisesta metsästä paljon.

mm. pienenpieni mustikanlehti joka oli jo saanut syksyn värityksen ja vielä vihreä lehti kesäasussaan.

Kun oli tehtävät tuli suoritettua oli pikkueväiden vuoro.

Lopuksi vielä halattiin ja suukotetiin puita jäähyvästiksi, onhan nyt puunhalausviikkokin.

Syyskuussa taas tavataan.

Kirjasto on kaikkien kaveri

Torstaiaamuna kolkuteltiin jo aamusta kirjaston ovea, kun pääsimme sinne taas ennen varsinaista aukeamista.

Meidän kirjasto joustaa tarvittaessa ja tarjoaa näin yksilöllistä palveluja, hieno homma.

Tämän kauden teema on meillä perhepäivähoidossa lukeminen eli kirjat, sadut, lorut jne.

Nyt mediassa väitetään ettei lapsille enään lueta, onko tarua vai totta? no enpä tiedä

Uskon että ainakin varhaiskasvatuksessa luetaan, jos ei nyt päivittäin niin usein ainakin.

Lukeminen on edullinen harrastus ja ajanviete, kirjastot pullistelee toinen toistaan upeampia lastenkirjoja.

Ja kaikkihan tietävät kuinka lukeminen kehittää lapsen sanavarastoa, mielikuvitusta, keskittymistä ja rauhoittaa lasta jne.

Nopeasti kaikki löysivät mielenkiintoisia kirjoja, joita sitten rupesivat tutkimaan keskittyneesti kuka missäkin nurkassa tai tuolilla. 

Ylpeänä esittelen oman luomani kirjan, joka löytyy vieläkin useammasta kirjastosta.

Seijan kanssa yhteistyöllä tämä kehiteltiin ja painettiin 2008 kirjaksi.

Tarina syntyi kun valmistin hoitolapsille ensinnä yhden hiiren ja siitä se sitten karkasi käsistä ja lopulta oli koko perhe koossa, sitten tarvittiin talo ja tavarat.....Seija kirjoitti tarinat paperille.

 Hiiret elävät jo toista ettei jo kolmatta polvea ja uusi sukupolvi asuu nyt kirjastossa.

Nämä Riikka Jäntin Pikku-Hiiri kirjat ovat minun yksiä lemppareita. Kuvitus kaunista ja teksti selkeää ja lyhyttä tarinaa jaksaa pienikin seurata, hetken ainakin.

Kun lainakirjat tuli valituksi, oli pieni lepohetki ja aikaa Hiiritalolle ja hiirille. 

Mukaan lähti luukkukirjoja ja paksusivuisia kirjoja.

Paljon oli Muumia, Peppiä, Pipsa Possua ja tietysti työkone-kirjoja.

Meillä ei vielä jakseta kuunnella paljoa varsinaista luettua tekstiä vaan se on lähinnä kuvien tutkimista ja vapaata tarinointia.

Painavat kirjastokassit olalla ja ulos odottelemaan Tarmon bussia.

Kirjateeman myötä käymme jatkossa kerran kuukaudessa kirjaston satu-hetkessä ja katsotaan mitä muuta ohjelmaa Henna meille kehittelee.

Mielenkiinnolla odotamme!

Ja mielestäni yhtä tärkeää kuin lukeminen on myös opetella kohtelemaan ja käsittelemään kirjoja oikein.

Kirjoja ei jätetä mm. lattialle lojumaan kun ei enään kiinnosta vaan nostetaan pöydälle tai hyllyyn.

(pienten kanssa tietysti aikuinen on vastuussa kirjaston kirjoista)

Elokuun toinen viikko

 Maanantaina 7.8

  Lähdettiin metsään etsimään mustikoita.

Matkaan lähti tietysti myös ankka ja menomatkalla löydettiin jo ensimmäiset marjat. Linnut on varmaan levitelleet punaherukan siemeniä pitkin metsää, koska meillä on metsäpolun varrelle ilmestynyt herukkapuska ja siitä kerättiin mukaan muutamat marjat.

Meidän marjaämpäri vähän hämäsi suurella koollaan....

......sisältä paljastui neljä pientä mukia, jokaiselle oma.

Metsässä kyllä unohtui kipot, olihan se paljon kätevämpää kerätä suoraa suuhun.

Hiltunen oli ahkerin kerääjä, no hänen salaisuutensa oli hyvinkin yksinkertainen...kun ei  tykkää mustikoista ( mutta katsotaan kuinka käy valmiin piirakan kanssa loppuviikosta) niin tuli astiaan enemmän.

Kivaa nähdä kavereita pitkän loman jälkeen, pitää välillä ihan halia kun on niin hyvämieli.

Meidän aamupäivän marjasaalis.

Kyllä näistä pienen piirakan tai kakun saa tehtyä.

Maanantaina oli kuuma ja hikinen päivä, varmasti tehtiin kesän lämpöennätyksiä.

      Tiistaina 8.8

Lähdettiin lähipuistoon testaamaan ja kokeilemaan uusia riippukeinuja. 

Saimme Luonto liikuttaa- hankeen myötä perhepäivähoitoon pari retkeilyyn tarkoitettua riippukeinua ja kiinnittimet niihin.

Nopeasti olikin riippukeinut kiinnitettynä ja kaikki halusivat päästä kokeilemaan.

Kaikki neljä mahtuivat jotenkuten yhtäaikaa keinuttelemaan, ja kyllä kangas kestääkin hyvin (120kg) mutta suosittelen korkeintaan kaksi lasta kerralla tai sitten nauttia vaan ihan yksin keinuttelemisesta.

Nämä on kyllä  mainioita riippukeinuja, todella kevyitä ja menee pieneen tilaan, kulkee helposti mukaan.

Hyvä hankita.

Seuraavalle metsäretkelle lähtee mukaan.

Puistosta lähdettiin vesisateen saattelemana.

     Keskiviikkona 9.8

 

Lähdettiinkin sitten ihan eri suuntaan seikkailemaan.

Aluksi kaikki mimmin kiipesivät ja liimautuivat rattaiden kyytiin, kunnes sain ne houkuteltua kävelemään.

Oikeasti meillä ei enään kukaan kulje rattaiden kyydissä, kaikki kävelevät hyvinkin reippaasti. 

Matkalla ihasteltiin tätä todella vanhaa puuta, jonka yksi iso oksa kasvaa pitkälle ajotien päälle.

Ja siellähän se määränpäämme jo pilkistää, kyrösjärven rannalla.

Kävimme keinumassa tutulla keinulla, sinne osui nyt vaan melkoinen tuuli että sai ihan pelätä että vie lierihatut mennessään.

Siirryttiin aika äkkiä rantaan heittelemään kiviä.

Hetki vielä huilattiin puistonpenkillä ennen kotimatkaa.

    Torstaina 10.8

Meillä oli Marjan ja lasten kanssa treffit näissä maisemissa.

Ja mukaan otettiin riippukeinu, löytyyköhän rannasta sopivia puita mihin saisimme keinun kiinnitettyä.

Vähän meinasi mennä hankalaksi.

Koska halusin että riippukeinu tulisi lähelle grillipaikkaa ja näin olisi keinujat silmien alla.

No toiseen päähän löytyi kyllä puu ja toisen pään sidoin puukatoksen kattopalkiin. 

Mutta toimi ja lapsilla oli hauskaa, jokainen vuorollaan keinui tai antoi kaverille vauhtia.

Näissä maisemissa nautittiin ensimmäiset eväsmakkarat tälle kaudelle.

Vastuulliset retkeilijät sammuttavat aina huolellisesti nuotion jälkeensä.

Samalla lähetettiin järven taakse savumerkkejä Sirpalla ja Terhille "Koska tulette meidän rantaan retkelle?"

Perjantaina 11.8

Herkuteltiin maanantaina poimituilla mustikoilla.

Ja kyllä maisui Hiltuselle mustikat....kakussa ja jäätelön kaverina.