Luontopainotteinen toimintakautemme loppu alkaa jo häämöttämään ja viimeistä telttaretkeä vietimme viime viikolla.
Olemme saaneet olla todella onnekaita tänä vuonna kun Suomen luonto on näyttänyt kaikki neljä vuodenaikaa parhaimmillaan.
Syksy oli kuiva, talvi kunnon pakkastalvi, no kevät tuli vähän myöhässä mutta kesästä olemme saaneet nauttia jo koko toukokuun.
Onnistuimme loistavasti kaikilla retkipäivillä luonnonhelmassa, vuodenajasta riippumatta.
Mutta nyt tähän KESÄ telttapäiväämme
Aurinko oli jo kivunnut korkealle kun aamutuimiin saavuimme leiripaikalle.
Myös lapset pikkuhiljaa saapuivat retkivarusteidensa kanssa. Varusteita olikin huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmilla kerroilla kun emme menneet päivälevolle telttaan, vaan annoimme pienille ensikertalaisille mahdollisuuden nauttia teltan tunnelmasta.
Aamupalat syötiin ulkona, hyttysten seurana.
Pöytien siivous oli seuraavana ohjelmassa...
tiskivuoroista ei tarvitse vielä tapella pienten kanssa, päin vastoin piti jakaa vuorot että kaikki varmasti pääsevät tiskaamaan.
Tytöt hoitelivat aamupalatiskit.
Kavereita odotellessa leikittiin metsässä ja pojat jatkoivat sillan rakennusta mihin olivat keväällä jääneet.
Rannassa päästiin seuraamaan pikkukalojen elämää.
Tuttu bussi kurvasi pihaan ja pian oli pihapiiri täynnä elämää.
Osa ryhmästä jäi viettämään koko päivää leirille ja ihan pienemmät lähtivät ruokailun jälkeen hoitopaikkoihinsa jatkamaan päiväänsä.
Vielä viimeisen kerran nostamme leirilippumme salkoon ja leiripäivämme on virallisesti aloitettu.
Lipun noston jälkeen muistimme esikouluun lähtijöitä ruusuilla ja halauksilla.
Jäähyväiset ovat aina haikeat, osa lapsista on peräti viisi vuotta viettänyt samassa hoitopaikassa.
Ensimmäinen aktiviteetti oli yhdessä rakentaa pihaan tilateos luonnonmateriaaleista.
Aloitimme rakentamalla taideteokselle raamit tikuista ja risuista.
Lapset pääsivät täyttämään erivärisillä materiaalilla kehyksen sektorit.
Keltaista..
Jotain vihreää..
Valmis taideteos!
Porrastimme ruokailun, ensimmäisenä pääsivät nuorimmat makkarakeitolle,
käsienpesun kautta.
Sillä välillä teimme valmiiksi 3 litran vohvelitaikinan turpoamaan.
Ehdittiin vielä ratsataan hevosilla ja leikkimään rannalla.
Hepat talliin ja käsien pesulle, nyt ruoka jo maistuisi.
Pojat hoitelivat lounastiskit.
Ruokailun jälkeen etsittiin kaikille lepopaikat.
Osa meni telttaan,
me kiipesimme majan parvelle ja rattaisiinkin pääsi vielä pari nuorempaa nukkumaan.
Minä pääsin valvomaan tätä porukkaa parvelle.
Taas kuunneltiin äänikirjaa ja tällä kertaa Markus Majaluoman Isä, ostetaan kesämökki.
Lukijana mainio Martti Suosalo.
Siinä oli päivän ainoa hiljanen hetki kokonaista 21min
IHANAA!
No eihän siellä kukaan nukkunut joten päivä jatkui seuraavalla akviteetillä.
Lapset pääsivät koristelemaan kiviä lasimosaiikilla.
Tarkoitus oli tehdä mosaiikkipaloilla kiveen sudenkortento tai jokin kaunis mikälie pörriäinen.
Pientä valinnan vaikeutta oli värien valinnassa ja juoksevan liiman kanssa.
Valmiit kauniit kivet jäivät kuivumaan kun oli jo kiire seuraavaan ohjelmaan.
Tietenkin uimaan!
Hetki meni ennenkuin kaikki saatiin uimapukuihin (ja vielä omiinsa)
Eikun menoksi, siinä sitten silmätarkkana valvottiin että kaikki pysyvät tallella.
Uimisen lomassa otettiin vähän arskaakin, kesä on ihanaa!
Uimisen lomassa valmistui grillikatoksessa jo välipalaa.
Nälkähän kasvaa aina uidessa.
Joko pian pääsee syömään?
Hetkihän siinä meni vaikka kolmella vohveliraudalla paistettiin...mutta kyllä näyttää herkulliselta.
Syömään!
Päivälevot takana ja kaikki saatiin saman pöydän ääreen.
Hetken siinä taas heilui ilmassa käsiä, lautasia, mukeja, otatko hilloa? sokeria? kermavaahtoa? pilkotaanko? rullataanko? mehua? vai maitoa? lisää?
HUH HUH
onnesta kaikki saivat varmasti masunsa täyteen ja taisi ihan muutama vohveli jäädä jäljellekin.
Mitäs sitten?
Viimeiset päivän tiskit.
Iltapäivästä vanhemmat ja sisarukset pääsivät viettämään pienen mehuhetken kanssamme kun tulivat lapsia noutamaan.
Osa lapista vielä pulahti uudelleen uimaan ja grillimakkara maistui vanhemmillekkin.
Samalla lapset esittelivät telttaa ja reserviläisten majan ympäristöä missä vietimme nämä muistorikkaat retkipäivämme.
Viimeinen ohjelmanumero oli leirilippumme laskiminen.
Hieno omatekemämme lippu laskettiin arvokkaasti ja taiteltiin kauniisti, ehkä joskus vielä johonkin salkoon sen nostamme.
Isot kiitokset näistä telttaretkistä ja uusista elämyksistä kuuluu ensinnäkin partiolasille kun annoitte apunne, neuvonne ja telttanne/kamiinanne käyttöömme.
Kiitokset reserviläisille kun saimme majanne käyttöömme.
Vanhemmille kun uskoitte ideaamme ja luotitte lapsenne meille (melkein) luonnonarmoille.
Ja tietysti työkaverit kun heittäydyitte jokaiseen telttapäivään täysillä ja intoa puhkuen.
Kiitos kuulu myös kaikille muillekin jotka uskoitte ideaamme ja rohkaisitte toteuttamaan unelmamme.
