Lähdettiin taas vähän reissun päälle kun saimme kutsun karjatilalle missä kasvatetaan ylämaankarjaa (Highland cattle) lempinimeltään Haikku
Juttu lähti siitä kun tilan emäntä kuuli että olimme nähneet todella ison jättilehmän ettei ihan peräti tyrannosaurus rexin kokoisen...
(alkuvuodesta Osaralla, muistatte varmaan)
No mehän otimme tietysti kutsun vastaan ja lähdimme Pirden porukan kanssa matkaan, mukaan lähti vielä kaksi Tettiläistä Aatu ja Niko
Perillä ja reilut 50 km takana
Kurahousut jalkaan ja kyllä vähän taisi jännittää meitä kaikkia.
Siellähän niitä sarvipäitä näkyy olevan.
Vahtikoira rapsuteltiin hiljaiseksi.
Talon isäntä oli järjestänyt tietysti safarille asianmukaisen kuljetus kyydityksen, koska eläimet olivat isoilla laitumilla ja eihän ne nyt meidän luo olisi tullut, niin meidän piti mennä niitten luo.
Pääsimme matkustamaan traktorin peräkärryssä ja olikin jännittävää...ja oli muuten yksi retken kohokohdista.
Vuoron perään kiivettiin kyytiin ja etsittiin turvalliset paikat.
Kaikki valmiina, eikun menoksi.
Hauskan näköisiä ja samalla aika pelottavankin näköisiä, mutta olivat kuulemma lällyn kilttejä (ajattelin joopa joo...mutta oikeesti lepposiahan ne tuntui olevan)
Välillä hypättiin kärrystä pois kun menimme tutustumaan meidän "kummi"vasikkaa joka oli juuri sopivasti syntyi edellisenä yönä.
Saimme kunnian keksiä vasikalle nimen ja sen pitää tänä vuonna alkaa P
No sehän sopii meille. Vasikasta tuli Poutapilven Helmi alias PPH
PPH ja mamma
Rohkeasti lapset kävivät silittelemässä eläimiä
Matka jatkuu läpi kuran ja vellin....
Metsän laidassa kävimme vielä morjestamassa muutamia Haikkuja
Saanko esitellä tilan mahtisonnin joka on kaikkien vasikoiden ylpeä isä!
Nyt sanotaan Haikuille heipat ja siirrytään ruokailemaan.
Talon emäntä oli valmistanut meille lounaaksi tietysti lihakeittoa tilan omista tuotteista (tämä on taatusti lähiruokaa)
ja vielä leiponut aamutuimaan maukkaita sämpylöitä.
Maitokin oli tullut naapurin maitotilalta, ei purkista matkojen päästä.
Lihakeitto maistui todella maukkaalta. Lastenkin oli helppo syödä lyhytsyistä lihaa, ei jäänyt suuhun kiertään...
Jälkkäriksi saimme vielä "oikeasta" maidosta tehtyä pannaria ja kaikkien lempparia mokkapaloja.
Kyllä meitä pidettiin niin hyvänä, ettei ollut ihme vaikka yksi tyttö sanoi että voitaisiin vaikka jäädä yökylää....kyllä minäkin olisin jäänyt heti niitten lihapatojen ääreen.
Mutta ei se passaa, kotio oli lähettävä.
Mutta takaisin tullaan varmasti, ainakin Poutapilven Helmen 1-vuotissynttäreille ensi keväänä.
Näinhän siinä sitten kävi, väsymys voitti kotimatkalla.
Taas oli aivan mahtava reissu takana ja toivottavasti opimme jotain mistä se ruoka tulekaan..
Kiitokset vielä sinne Sisättöön oli kiva tutustua mukaviin ihmisiin. ja maatilan elämään.
******
Pakko vielä lisätä kuva minkä tänään sain.
Poutapilven Helmi oli päässyt laitumelle kirmaamaan muiden vasikoiden kanssa.
On se söpö!
