Eilen lähdimme seikkailemaan taas Vatulan maastoihin.
Täällähän olemme jo käyneet syksyllä ja joulun alla kävimme riisipuurot syömässä hyvinkin lumisissa maisemissa.
Kevät on löytänyt myös tänne vaikka pieniä lumikasoja vielä löytyikin.Lapset osaavat nauttia ihan niistä viimeisistäkin lumen rippeistä vaikka me aikuiset ei nähdä niissä enään mitään hienoa huhtikuussa
Hiihtomajan pihapiiristä löytyi mielenkiintoisia rakennuksia mitä lapset tutkivat innokkaina.
Tämä mikälie ihmispata tai palju oli leppari, mikä muuntautui heti laivaksi lasten leikeissä....sillä lähdettiin purjehtimään maailman merille.
- maata näkyvissä! Voidaan maastoutua, seikkailu jatkuu.
Tämä vanha rakennus oli varmaan entinen sauna jonka saunatontutkin on jo hylänneet.
Metsässä on valmiita kiipeilytelineitä.
Hmm.... tämä vanha rakennus herätti hyviä keskusteluja kun yhdessä mietittiin mikä sen historia on ollut.
Sen verran meille selvisi että se on joskus todella kauan sitten toiminut kasarmina ja myöhemmin koulunakin.On varmasti ollut monessa muussakin käytössä. Ja on todennäköisesti joskus vieläkin käytössä...
Kotakin käytiin tarkastamassa se on meille vanha tuttu.
Hetken meni ennenkuin silmät taas tottui hämärään.
Laitettiin tulet kodalle niin päästään sitten eväitten kimppuun, mutta vielä ennen ruokailua tutkittiin keväistä kangasmetsää.
Syömään!
Retkien kohokohdat on aina eväitten syöminen.
Pitkästä aikaa otettiin makkarat mukaan ja käristemakkaraa ei voita mikään ulkoruokinnassa, kaikille maistui!
Vastuulliset retkeiljät huolehtivat aina myös tulen huolellisen sammuttamisen.
Ja nyt lumi toimi siinä homassa mainiosti ja hoiti asiansa.
Viimeiset vilkaisut ja tarkastukset.
Jätettiin kota odottelemaan seuraavia retkeilijöitä.
Taas oli mainio aamupäivä ulkoilun merkeissä ja haistiin niin retkeilyltä (savulta) näin kivasti sanoi meille bussikuskimme kun tuli meitä noutamaan.
