Viimeistä Nappulakerhoa lähdettiin viettämään naapuripitäjään Hämeenkyröön, Paukun syntymäkuntaan.
Ja reissuun mukaan otettiin Pirde ja loput pikku-pallerotkin, yhdistettiin samalla kokkikerhon kevätretki (kun tiedossa oli ruokaa ja suurkeittiöön tutustuminen).
Ensimmäisenä menimme tutustumaan Frantilan Kehäkukan yrttien näytetarhaan, joka sijaitsee Pappilanjoen rannalla.
Yrttien kasvu oli vielä vähän vaiheessa ja siellä oli menossa pientä fiksausta, käytävien kanssa.
Mutta ei se meidän menoa haitannut yhtään, löysimme jotain tuttuja kasveja.
Keltavuokot on melko harvinaisia täällä, itse en ainakaan ole villinä luonnosta löytänyt (taitaa olla aika vaativa kasvupaikkansa suhteen)
Pääsiäiskukat, narsissit moni tunnisti.
Nokkonen oli melkein kaikille tuttu, kukaan ei ole kuulemma syönyt. Höh...hyvä muistista porukkaa, lättyjä ollaan tehty ja sitä nokkosjäätelöä joka oli kaikkien herkkua.
Kasvit tuli nähtyä ja jatkoimme läheiseen Siljanpuistoon
Sieltä löytyi Hannele Kylänpään Silja-veistos.
Sillanpään romaanin, "Silja nuorena nukkunut" mukaan nimetty.
Lapset olivat kyllä yksimielisiä että patsas esitti joutsenta.
Veistoksen innoittamana lapset kiipesivät kivipaasien päälle ja alkoivat keksimään erilaisia omia patsaita.
"pöllö"
"nimetön"
"ihana kilpikonna"
"nimetön"
Patsastelut lopetettiin ja lähdettiin katsomaan mitä itse rakennuksen sisältää löytyy.
Frantsilan Kehäkukka on suosittu matkailukohde ja siellä toimii kahvila, kasvisravintola (olemme joku vuosi myös käyneet lasten kanssa täällä syömässä) ja sitten sieltä löytyy paljon yrtti- ja lahjatuotteita.
Nyt me vaan tyydyttiin pieneen tutkimusmatkaan ja retkemme jatkukoon.
Pihasta löytyy pieni leikkipiha.
Tässä kohtaan Nappulakerholaiset päivittivät korttinsa vielä kerran, viimeinen tarra tuli liimattua.
Paukun kotiseutumatkailu jatkui, kohti Hämeenkyrön kirkkoa.
Kirkko oli äkkiä katsottu, kun ei ollut ovet auki.
Kun esittelin kirkkoa vastapäätä olevaa kotiseutumuseota, niin yksi tyttö kysyi löytyisikö sieltä dinosauruksen luita? ikävä kyllä ei, jouduin vastaamaan.
Mutta museon takaa löytyi mielenkiintoinen pieni torni(vesi?)
Täällä Kurjenmäellä juhannuksen aattoiltana ohjelmassa on perinteisesti lipunnosto, kevään ylioppilaan puhe kotiseudulle ja yhteislauluja.
Lasten päätä ei paljoa huimannut niin reippaasti kiipesivät ylös, Paukkua ja Pirdeä senkin edestä.
Alaskin päästiin turvallisesti.
Ruokahaluja vielä vähän heräteltiin juoksemalla, leikkien metsässä ja kukkia keräillen, vietäväksi seuraavaan kyläpaikkaan.
Nälkä olikin jo melkoinen ja lapset vähän hämmästelivät, että täältäkö muka ruokaa löytyy - lääkäristä!
Vaatteet pois ja käsien pesun kautta ruokailemaan.
Ja nyt otettiin Kokkikerholaisten rooli esiin.
Muutama mutka...ja ollaan perillä.
Mutta sitten tulikin stoppi eteen.
Ei meillä ollutkaan mitään asiaa sairaalan keittiöön ilman suojatossuja.
Emäntä sai tuliaiskimpun (nyt jo vähän nuutuneen).
Emäntä esitteli keittiönsa toimintaa, kuka kuunteli ja kuka ei.
Eija-kokki kertoi että meidän ruoka, kirjolohikiusaus valmistuu tuolla uunissa...vähä outoa, kaapissa?
Minä sain esitellä tämän tiskien valtakunnan, tämä oli viime kesän duunipaikka.
Isot jääkaapit herättivät ihmettelyä.
Ja sitten pääsimme ruokailemaan, kaikki oli valmista.
Pääsimme oikein kabinettiin ruokailemaan, ja palvelu pelasi.
Tarjolla oli siis kirjolohikiusausta, runsaasti erilaisia salaatteja, vihanneksia, tuoretta ruisleipää ja jälkkärinä suklaakiisseliä.
Oli muuten hyvää.
Vielä viimeiset suklaakiisselit suuhun ja kiiruhdettiin bussiin.
Menipäs taas aika nopeasti, ja olikin tapahtumarikas aamupäivä.
Seuraavaksi juttua kevätretkestämme Koiramäen eläinpuistoon.
