Tänä aamuna kuului pihaan asti kun järvi piti mahdotonta meteliä, kevät siellä yrittää pistää jäihin vipinää....mutta yöt on täällä vielä kovin kylmiä.
Lähdettiin seikkailemaan läpi hakkuualueen.
Järveen oli tullut jo komea railo, mutta joku uskalikko siellä vaan pilkki kaikessa rauhassa.
Me fiksut tyydyttiin katselemaan vaan rannalta.
Ei kyllä tehnyt yhtään mieli lähteä rannalta jäälle, sen verran piti kovaa moukumista.
Mörkökiveä käytiin tervehtimässä ja kyselemässä mitä se tykkäsi hakkuuhommista, ei yhtään ollut pahana pitänyt. Ei kai, kun valo lisääntyi!
Kotia päin tullessa yksi tarkkasilmäinen tyttö huomasi yhdessä puussa jotain outoa...viime päivien myrskytuuli oli ryöstänyt jonkun lapsen leijan.
-voi voi leijaparkaa, lapset voivottelivat (minä taas sitä lapsiparkaa jolta se oli karannut)
Hetki vielä saadaan odotella kotikoivuumme lehtiä, mutta se tapahtuu taas ykskaks yllätten ennen kuin huomaammekaan.
