Torstaina lähdettiin hyvin määrätietoisesti taas kerran metsään.
Olimme jo aikaisemmin nähneet metsässä jotain mielettömän huikeaa.
Ja halusimme jakaa löytömme Piren ja Piren lasten kanssa.....
Sieltä ne löytyy!!!
Tutulla kukkukalliolle oli taas muodostunut todella
isoja jääpuikkoja, ne näyttivät oikeastaan jo pylväiltä - jääpylväiltä!
Meiltä ei ole tänne kuin n.200m, mutta silti tämä on kuin toinen maailma...iso kallio, sammaloituneita kiviä, salaperäisiä kivenkoloja, kantoja ym.....ja nyt näitä jättipuikkoja.
Hetken mietimme kuinka ja miten ne jääpuikot ovat tähän kallion kylkeen muodostuneet....yksi tyttö kyllä ehdotti että olisikohan vesiputos...
huolehtivainen iso-sisko jelppaa pikku-siskoa, metsässä liikkuminen on vähän haastavaa.
Metsään on kiva joskus ihan pysähtyä ja jäädä leikkimään, eikä vaan mennä vauhdilla eteenpäin.
ikivihreää
Piren pipo oli onnistunut saamaan uudet koristeet metsässä.
Tässä risteyksessä porukkamme jakautui kahtia.
Pire ja lapset lähtivät omaa polkua kotia kohti ja meidän porukka omaa.
Kotiin viemiseksi tytöt ottivat puolukanvarvun ja marjoista riitti keskustelua loppumatkan. Hyvin oli muistissa puolukan, mustikan, vadelman ja peräti lakankin tuntomerkit.
