Marraskuun Metsämörri

Marraskuun Metsämörri-retki tehtiin meidän "uuteen" pikku-metsä löytöön, ja olemme nimenneet metsän ORAVAmetsäksi (koska siellä vilisee paljon oravia)

Toki halusimme esitellä se myös  Metsämörrille ja Tammen Terholle.

Marraskuinen aamu oli kaunis, pikkupakkanen, lunta juuri nimeksi ja aurinko pilkisteli pilvien lomasta.

 

Pulkat jätettiin metsän laitaan parkkiin odottelemaan.

Ja nimijuhlan kunniaksi Metsämörri halusi että lapset rakentavat oraville juhlavat käpykakut, metsän materiaaleista.  

Mutta ihan ensimmäiseksi vaihdettiin kuulumiset ja tervehdykset Metsämörrin kanssa.

Metsämörri ja TammenTerho hyppäsivät männyn oksalle seuraamaan lasten touhuja. 

Löytyykö käpyjä?

Ja kyllähän niitä löytyi, vaikka olivatkin piiloutuneet hennon lumipeitteen alle.

Monenmonta pikkukakkua valmistui pitkin pientä oravametsää.

Valmiit käpykakut saivat vielä loppusilauksen siemen/pähkinäsekoituksesta.

Lapset keksivät aina tekemistä metsässä ja viihtyvät siellä vaikka ei olisi mitään niin ihmeellistä aktiviteettiä, ja ilman mitään ylimääräisiä välineitä.

Oravia ei tällä kertaan nähty 

(pidettiin varmaan turhan suurta meteliä) mutta löydettiin metsästä paljon eläintenjälkiä.

 

Tunnistettiin ainakin pupun ja oravan jäljet, niin nähtiinhän myös melkoinen kakkakasa (ehkä peuran tai kauriin)

Lopuksi vielä syötiin eväsleivät ja juotiin lämmintä mehua.

Joulukuussa palaamme tänne vielä ja ehkä tuomme myös oravametsän asukkaille pienen joulutervehdyksen.

Viikkokatsaus vk 46. Pulkkasafaria ja lorukortteja

Kivaa kun olemme saaneet hiukan uutta lunta, viime viikon vesisateet verottivat pahasti meidän lumivarastoja.

 Mutta nyt näyttää hyvin lupaavalta, koko viikon ollut pikkupakkasta ja on luvattu että kylmä pakkassää jatkuu myös ensiviikolla, ehkä sitä luntakin sataisi lisää.

Taaperoiden lempipuuhaa on tällä hetkellä pulkkien vetäminen ...he jaksat kulkea vaikka kuinka pitkiä matkoja kun pulkkaa vaan saa vetää perässä.

Ja pulkkaan usein myös pakataan lapiot tai harjat mukaan.

 

Pulkassa on hyvä vetää kotiin kaikkea tärkeää mm. jääkölttejä, lumikökkäreita tai Paukun askartelu-risuja metsästä.

 Hui!

Mitä ihmettä löysimme takapihalta?

Kyllä, se oli tontun hiippalakki!

Tonttu oli varmasti yllätetty aamuisella tarkkailureissullansa, niin kiireessä lakki oli tipahtanut.

Seuraavana aamuna lakki oli kadonnut, elämme taas näitä jänniä aikoja.

Viikolla valmistimme pari uutta lorukorttia.

Kettu sai oman lorukortin.

Ja pupu sai omansa, talviasussaan.

Perjantaina vielä leivoimme mustikkapiirakan välipalalle.

Viikolla löysimme aivan uuden mystisen ja salaperäisen pikkumetsikön.

Ja mikä parasta tämä on ihan meidän huudeilla, mutta aivan uusi tuttavuus....mutta tästä kuulette varmasti myöhemmin lisää.

Pöllökin on myös saanut lumesta osansa.

Onnea Isälle

Tänään sunnuntaina vietetään syksyn suurinta juhlaa, isänpäivää! (ennen joulua)

Ja nyt voidaan varmasti jos paljastaa mitä meidän lasten paketeista tänä vuonna paljastui.

Useamman päivän ahkerointiinkin tämän salaisuuden parissa.

 

Maalattiin isille omat baarit....tai no oikeastaan siis linnuille baarit.

Mutta isät voi ottaa vastuun baarin tarjoilusta, että aina löytyisi linnuille sapuskaa. 

Eikös olekin hieno idea, isät?

- harvalla on oma baari, edes linnuille.

Taitavasti lapset maalasivat lintubaarit ja Paukku lopuksi lakkasi työt.

 Ehkä kestävät paremmin suomen vaihtelevat kelit...

Sitten valmistimme  tarjottavat eli

 siemenkakut.

Oikeastaan oli tarkoitus että käytämme tähän kauppojen valmiita talipalloja, mutta hupista vaan...ei onnistunut.

Kaupan talipallot eivät kestäneet reiän tekoa, vaan murtuivat yhdeksi murukasaksi....tai minulla ei vaan ollut tähän oikeaa taitoa.

Mutta meiltähän tämä kävi näppärästi.

Silikonivuokaan kauraa, maapähkinöitä ja auringonkukan siemeniä.

Ja Paukun tehtävänä oli lopuksi kaataa sulatettu kookosrasva joukkoon.

Jähmettyneet kakut irtosivat hienosti silikonivuoasta.

Sitten vaan kuumalla sukkapuikolla ripustusreikä ja valmis kakku baariin tarjolle.

Omaani kokeilin myös omenaakin, mutta tuskin siitä linnut tykkäävät...

Seuraavaksi valmistettiin isälle myös kortti.

Taiteilijat nauttivat aina vesivärillä maalaamisesta.

Kuivuneista töistä otettiin isolla leikkurilla sydänkuvioita (tämä olikin sen verran raskasta että tarvittiin Paukun voimia apuun)

Sydämet ja runot liimattiin korttipohjiin ja vielä lopuksi lahjat kääräistiin paperiin...

Ja odottamaan päivää koska saa viedä salaisuudet kotiin.

 

Olen vielä hyvin pieni

enkä osaa kirjoittaa.

Mutta katse silmieni

kertoo: sua rakastan!

Hyvää isänpäivää kaikille isille, papoille, vaareille, taatoille, ukeille ja vara-isille!