Lempisatuni

Perjantaina kokoonnuttiin Pph-tiimin kanssa toista kertaa

meidän ikiomaan satupiiriin

Tällä kertaa aiheena oli lempisatuni.

Lapset saivat tuoda kotoaan oman lempikirjan ja 

esitellä sen toisille lapsille 

Tässä kaikki kuuntelevat ja katselevat tarkkaavaisena kun Pirde esittelee omaa lempisatuaan 

Tätäkin kirjaa on luettu kovasti ja vähän 

kirjan nurkkaa on pitänyt maistaakkin. 

Hyvä kirja ja luultavasti maukaskin.

Kyllä on kirjoja laidasta laitaan .

Ja niin mielenkiintoisia. Oli myös kivoja tarinoita . 

Tämä Vaahteramäen Eemeli on vanha ja aivan ihana 

kirja joka kertoo kaikenlaisista Eemeli pojan tempauksista .

     - Hei tämä kohta tässä kirjassa on minusta 

paras. Eemeli löytää makkara varaston. Ja mitä sitten tapahtui se teidän täytyy itse lukea.  Ja lukekaa myös se juttu kun Eemeli kiskaisi pikkusiskon lipputankoon....

  

Kaverin kanssa voi välillä vaihtaa kirjojakin.

Paukku esitteli oman lempi satukirjansa joka oli lapsuusvuosista (60-luvulta) hyvin pysynyt tallessa, vaikka vähän matkassa kärsinytkin.

Iki-ihana Melukylän joulu.

Uudempi ja freesimpi painos löytyi,  joka tarttui Porvoon joulumarkkinoilta Paukun matkaan . 

Kyllä oli kiva nähdä kuinka lapset olivat innoissaan omista lempisaduista .

Ja se on hienoa että vielä luetaan satuja vaikka on niin monelaista 

virikettä lapsille tarjolla .

Mitähän kivaa puuhataan seuraavalla kerralla satupiirissä.

Kirjastovierailulla

Niinkuin Pire jo aikaisemmin kertoi että tämän toimintakauden teema meillä on sadut, tarinat, lorut ja kaikki lasten kirjallisuus perhepäivähoidossa.

 Tämän teeman tiimoilta lähdimme tutustumisvierailulle kirjastoon, ja mikä parasta pääsimme sinne ennen varsinaista aukeamista (ei häiritty muita asiakkaita)

Meidät otti vastaa jo  ennestään tuttu kirjastotäti Heidi.

Heidi kertoi lapsille mitä kaikkea kirjastosta löytyy ja neuvoi asiantuntevasti mitä mistäkin löytyy.

Jokaiselle varmasti löytyi kiinnostavia kirjoja ja kassit täyttyivät mukavasti lempikirjoista.

Meidän kirjastosta voi lainata paljon muutakin kuin kirjoja.

Lorupusseista lumikenkiin! Siis melkein ihan kaikkea esim. uutuutena erilaisia liikuntavälineitä - huippua!

No, me pysyttiin nyt kirjallisuudessa ja Heidi luki lapsille lopuksi loruja. Jokainen lapsi pääsi nostamaan omat lorukortit.

Olen aina ollut sitä mieltä että jokainen aikuinen voi tarjota tämän elämyksen lapselle, ei vaadi paljoa - aikaa vaan.

 Ja kun kaikki kirjastot on täynnä upeita, uusia, ilmaisia tarinoita ja satuja pullollaan.

Kirjat ja sadut on kyllä todella helppo ja halpa tapa tukea lapsen kehitystä.

Meillä jatkuu yhteistyö kirjaston kanssa myöhemmin satutunneilla.

Viikonloppuja hyvien kirjojen parissa.