Torstaiaamu valkeni kauniina vaikkakin kylmänä.
Pakkasta oli reilusti yli kymmenen astetta, ja siksi Pire jätti pienten pirpanoittensa kanssa retken väliin.
Mutta meidän arktinen retkikuntamme oli valmiina talviseen koitokseen....eikun matkaan ja kohti uusia seikkailuja.
Metsästä löytyi monenlaisia eläinten jälkiä, isoja ja pieniä, ristiinrastiin. Ainoat jotka tunnistimme oli jäniksenjäljet.
Sitten järveltä alkoi kuulua merkillistä ääntä...
......tuttu kaupungin mönkijähän siellä veti perässään latukonetta.
Järvenrannasta suunnistimme takaisin metsään....
Sitten vähän umpihankikävelyä, upeiden jättijääpuikkojen luo...
Menimme tutulle Kukkukalliolle vähän eri suunnasta mistä yleensä ollaan kiivetty ylös.
Kallionseinämiin oli muodostunut mahtavia jääpuikkoja, ihan niinkuin jonkun ison pedon torahampaita....HUI
Siinä on pienellä pojalla paljon mietittävään, suurissa jääpuikoissa!
Tämä oli retkikuntamme haastellisin kohta. Rämmittiin, kiivettiin, puuskutettiin(minä) HUH HUH...vielä vähän.
Sitten päästiin ylös niin kaksi kaverusta keksikin laskea heti alas...
ei muuta kuin taas ylös takaisin. (odotusta)
Lapsista oli vaan kivaa, vaikka lunta oli kainaloihin saakka.
Vihdoin ihan ylhäällä ja retkikunnan tankkaustauko.
Lämmintä kaakaota ja suklaakeksiä!
Ja matka jatkuu reippaasti alamäkeä.
Kotimatkalla käytiin vielä katsomassa mitä MörköKivelle kuuluu näin talvella.
Mörö ei ollut moksiskaan vaikka oli saanut lumihunnun päällensä.
Uskotte varmaan että ruoka maistui hyvin retkikuntamme jäsenille, kun loppujen lopuksi pääsimme kotiin.
Ja päiväunille porukka hiljeni hetkessä.
Ensi viikko lomaillaan.
Mukavia talvipäiviä kaikille lukijoille!
Toivottelee: Paukku & lapset
