Täällä taas pikku-kokit saman pöydän ääressä.
Maaliskuun kokkikerhon menu olikin mielenkiintoinen.
Silakka/muikkupihvit, perunamuusi ja vihersalaatti
Mielenkiintoiseksi sen teki tuore kala, kun ajatus oli vähän opetella kalan perkuuta.
Tarkoitus oli ostaa kokonaisia silakoita, mutta kauppiaalla ei ollut kuin muikkuja....eli ostettiin kokonaiset muikut ja valmiit silakkafileet (kuka ymmärsi? ei se mitään)
No tietysti vähän helpotettiin meidän urakkaa....onhan ruokaohjelmissakin aina tiskin alla puolivalmista.
Aluksi vähän ihmeteltiin tulevaa urakkaa ja sitten kalat viileään odottamaan vuoroaan.
Aloitettiin ensinnä salaatista kun kaikki oli vielä puhdasta...
Tämä olikin jo entuudesta tuttua ja helppoa hommaa.
Pilkkomista ja repimistä.
Kaikki vaan reippaasti sekasin ja jääkaappiin odottelemaan ruokailua.
Ja sitten itse asiaan.
Kaikki tykötarpeet valmiina, nyt tarvisi vaan kerätä tarpeeksi rohkeutta koskea kalaan ja saada se omalle leikkuulaudalle.
Kääk kyllä siinä hetki meni...apua! vielä sille pitäisi jotain tehdäkin.
Mutta pikkuhiljaa jokainen sai omin tai kaverin voimin kalat eteensä..
Ensimmäisenä vähän tutkittiin kalan anatomiaa.
Silmät kiinnosti kovasti ja mitä ihmettä kalan sisältä löytyi ilmapallokin (uimarakko) ja evät laskettiin ja löytyihän kalan sisältä luurankokin (selkäruoto)
Tämä pikku-kokki kävi rohkeesti vaan kalan pään kimppuun saksilla, vieruskaverille otti vähän koville kolleegan ronskit otteet.
Pirde ja minä yritettiin parhaamme mukaan ohjata ja opastaa positiivisellä asenteella pikku-kokkeja. "mitä nyt näitä kaloja tässä on syytä pelätä ja ällötellä....ihan mukavaa touhua"
Meillä oli muuten kokkikerhossa vieras, paikallislehden toimittaja oli kiinnostunut meidän kokkikehosta ja pikku-kokeista ja halusi tulla haastattelemaan ja tekemään lehteen juttua.
Onnesta meillä oli niitä valmiita fileitä, muuten meillä olisi mennyt koko päivä jo kalojen pään leikkaamiseen. Se jo oli niin työlästä ja rohkeutta vaativaa....ja vielä piti mahakin saada auki ja sieltä kaikki ylimääräiset pois.
"mun kala sai ihan suosiolla jäädä leikkuulaudalle makoilemaan ja odottelemaan että joku muu tekisi sille jotain"
Huh huh vihdoin saatiin tiskin alta kauniita valmiita silakkafileitä, päästiin pihvejä kasaamaan.
Hetki meni ennen kuin saatiin fileet oikein päin leikkuulaudalle, nahkapuolet alaspäin.
Reippaasti tillisilppua fileille.
Ja sitten vaan kaksi filettä yhteen, niin siinähän meillä valmis silakkapihvi!
Sitten olikin helppoa piilottaa valmiit pihvit ruisjauhoihin.
Ekat silakkapihvit pääsi jo pannulle.
- "kelpaako?"
Tämä pihvien kokoaminen olikin helpoin ja nopein työvaihe, eikä kala enään ollutkaan niin vastenmielinen.
Loputkin pihvit saatiin pannulle, enään odotellaan muusiperunoitten kypsymistä.
Ja taas jatkettiin servettien kanssa, alkaa muuten jo sujumaan todella hyvin.
Makumittaritkin taas täytettiin ja arvioitiin oma työ, tällä kertaa oli työtehtävät vaikeaa aika monelle.
Kalan työstäminen oli kyllä haastellista kaikille, mutta kuitenkin se tehtiin. Kalat tuli perattua ja paistettua, enään oli syöminen/maistaminen edessä.
Kaikki valmiina.
Ööööööö....muusi oli hyvää, vihersalaatti oli hyvää...no itse silakkapihvit ei oikein maistunut.
Rehellisyyden nimissä vain yksi lapsi söi reippaasti ja halusi vielä lisää, mutta kaikki ainakin maistoivat.
Mutta mulle, Pirdelle ja toimittajalle maistui senkin edestä, oli todella hyviä silakkapihvejä ja toimittaja antoi lopuksi omassa makumittarissa täydet pisteet pikku-kokkien päivän lounaalle.
Ensi kuussa menemme tapaamaan ihan oikeita kokkeja ja pääsemme tutustumaan heidän keittiöönsä
Scandic Ikaalisten kylpylän ravintolaan.
Ja mikä huippua he tarjoavat meille myös lounaan, eli pääsemme valmiiseen pöytään!
Luvassa varmaan paljon hyviä herkkuja! Olkaa kuulolla.
