Kirjastoon!

Terveisiä täältä sairauslomalta, niinhän siinä kävi että piti mennä uudestaan tohtorin puheille kun ei ota oireet vaan talttuakseen....nyt puhe minimiin, niin eiköhän se ääni sieltä palaudu ja yskä helpotu.

Mutta nyt on hyvää aikaa päivittää blogia ja kertoa mitä viime viikolla puuhailtiin.

Käytiin kauden ensimmäisellä kirjastovierailulla sekä satutunnilla heti alkuviikosta.

Meidän nuorimman neidin suurin mielenkiinnon kohde on ollut aina kissat, ja hän löytääkin kissat ensimmäisenä...oli sitten kyse pehmoleluista tai kirjoista.

Satuhetken kirjat kertoivat tällä kertaa jääkarhusta ja ampiaisesta.

Mukaan lähti taas uusia kirjoja, mutta nyt ei ole Paukku oikein lukukunnossa, niin katsellaan vaikka vaan kauniita kuvia

(kyllä yhden kirjan luin...)

Satuhetki kirjastossa

Torstaina huristeltiin taas Tarmon kyydillä kirjastoon.

Kirjasto on jo niin tuttu paikka lapsille että tiesivät heti mistä löytyy taaperoidelle tarkoitetut kirjat....kirjalaatikoista, lattian rajasta.

Sitten varsinaiseen asiaan.

Kirjastovierailun todellinen syy oli kutsu kirjaston satuhetkeen.

Hetki mittailtiin hauskan kirjavaa alustaa ja etsittiin jokaiselle oma paikka, missä on mukava kuunnella pienen hetken Hennan lukemaa satua. 

Hennan kaverina oli satuhetkessä Nalle-karhu

 Henna luki meille maailman parhaasta eläinlääkäristä WUFFESTA ja hänen maailman parhaista eläinlääkärin apulaisista ILONASTA ja OSKARISTA.

Tällä kertaa WUFFEN apua tarvitsi ROOSA KROKOTIILI.

Ja kyllähän Roosa apua sai ja  taisi saada joku muukin.

Kiva kirja

Vaikka....vähän alkoi pikkusen uuvuttamaan paikoillaan istuminen...

Lopuksi vielä Henna luki satuun sopivan runon, ystävyydestä.

Minun mielestä oli hyvin suunniteltu ja yhteen nitova satuhetki. (ja juuri sopivan pituinen) 

Hennalla oli vielä yllätyksenä jokaiselle oma lorukortti, näin ensimmäisen satuhetken kunniaksi.

Ja nämähän sopii jokaisen lapsen omaan lorupussiin, jotka juuri on työn alla.

Henna oli myös kerännyt meille aikuisille tietopaketin juuri taaperoiden kirjavinkeistä.

Esillä olevista kirjoista lähtikin heti muutama mukaan.

Ja sitten päästiin itse kirjojen pariin.

Kaverin kanssa on kiva tutkia/lukea kirjoja.

Ja sitten kassan kautta kotiin...

Taas tuli valittua koko kassillinen luettavaa ja katseltavaa.

Mitä meidän kirjastokassista löytyy tällä kertaa?

Pari Mimmi-lehmä ja Varis kirjaa.

Meidän lasten lemppareita tällä hetkellä.

Hieno homma kun nämäkin on paksuja pahvisivuisia kirjoja kestää tarkempaankin lukemista.

Muutama lorukirja.

Tämä oli Paukun valinta, jos vaikka löytyisi jotain uutta ideaa.

Ja olihan siinä muutama muukin kirja. 

Kyllä me näillä pärjätään seuraavaan kertaan.

Mustikka-maantai ja lorupussi

 Viikko aloitettiin mustikka-maanantailla.

Tällä kaudella lapset pääsevat valmistamaan itselleen omat lorupussit.

Tavoitteena olisi saada valmiiksi ainakin pari lorukorttia kuukaudessa.

Niin keväällä on jo melkoiset loruvarastot ja lorupussit pullistelee itse väritettyjä lorukortteja.

Ensimmäisessä kortissa oli kaikille tuttu mustikka, ja onhan se vielä hyvin ajankohtainen marja...vielä niitä löytyy metsästä suuhun popsittavaksi.

Sitten vaan sinistä ja vihreää väriä tarjolle, niin mustikat ja lehdet saivat äkkiä väriä pintaansa.

Yhteistyöllä saatiin kortit leikattua, liimattua ja Paukku hoiteli laminoinnin niin kortit kestävät kovaakin käyttöä.

Lopuksi piti vielä valinta kaikille mieluinen lorupussi, siihen on kiva kerätä valmiit lorukortit talteen.

Seuraavasta kortista löytyy muurahainen....

 

Maanantaina vielä täytettiin mustikkapurkit mustikoilla, jotka oli pöydässä lorukortteja tehdessä (vähän niinkuin mallinukkeina)

Hiltusen mustikkapurkki jäin hyvin vajaaksi....ei oikein ole mustikoiden ystävä.

 

Lopuksi vielä liimattiin etiketit purkkeihin.

Sen verran tuli komea purkkirivi että sitä ihailtiin porukalla.

Kelpaisi varmasti kenen tahansa kellariin.

Kirjasto on kaikkien kaveri

Torstaiaamuna kolkuteltiin jo aamusta kirjaston ovea, kun pääsimme sinne taas ennen varsinaista aukeamista.

Meidän kirjasto joustaa tarvittaessa ja tarjoaa näin yksilöllistä palveluja, hieno homma.

Tämän kauden teema on meillä perhepäivähoidossa lukeminen eli kirjat, sadut, lorut jne.

Nyt mediassa väitetään ettei lapsille enään lueta, onko tarua vai totta? no enpä tiedä

Uskon että ainakin varhaiskasvatuksessa luetaan, jos ei nyt päivittäin niin usein ainakin.

Lukeminen on edullinen harrastus ja ajanviete, kirjastot pullistelee toinen toistaan upeampia lastenkirjoja.

Ja kaikkihan tietävät kuinka lukeminen kehittää lapsen sanavarastoa, mielikuvitusta, keskittymistä ja rauhoittaa lasta jne.

Nopeasti kaikki löysivät mielenkiintoisia kirjoja, joita sitten rupesivat tutkimaan keskittyneesti kuka missäkin nurkassa tai tuolilla. 

Ylpeänä esittelen oman luomani kirjan, joka löytyy vieläkin useammasta kirjastosta.

Seijan kanssa yhteistyöllä tämä kehiteltiin ja painettiin 2008 kirjaksi.

Tarina syntyi kun valmistin hoitolapsille ensinnä yhden hiiren ja siitä se sitten karkasi käsistä ja lopulta oli koko perhe koossa, sitten tarvittiin talo ja tavarat.....Seija kirjoitti tarinat paperille.

 Hiiret elävät jo toista ettei jo kolmatta polvea ja uusi sukupolvi asuu nyt kirjastossa.

Nämä Riikka Jäntin Pikku-Hiiri kirjat ovat minun yksiä lemppareita. Kuvitus kaunista ja teksti selkeää ja lyhyttä tarinaa jaksaa pienikin seurata, hetken ainakin.

Kun lainakirjat tuli valituksi, oli pieni lepohetki ja aikaa Hiiritalolle ja hiirille. 

Mukaan lähti luukkukirjoja ja paksusivuisia kirjoja.

Paljon oli Muumia, Peppiä, Pipsa Possua ja tietysti työkone-kirjoja.

Meillä ei vielä jakseta kuunnella paljoa varsinaista luettua tekstiä vaan se on lähinnä kuvien tutkimista ja vapaata tarinointia.

Painavat kirjastokassit olalla ja ulos odottelemaan Tarmon bussia.

Kirjateeman myötä käymme jatkossa kerran kuukaudessa kirjaston satu-hetkessä ja katsotaan mitä muuta ohjelmaa Henna meille kehittelee.

Mielenkiinnolla odotamme!

Ja mielestäni yhtä tärkeää kuin lukeminen on myös opetella kohtelemaan ja käsittelemään kirjoja oikein.

Kirjoja ei jätetä mm. lattialle lojumaan kun ei enään kiinnosta vaan nostetaan pöydälle tai hyllyyn.

(pienten kanssa tietysti aikuinen on vastuussa kirjaston kirjoista)