Perjantaina hypättiin pikku-neidin kanssa fillarin kyytiin ja lähdettiin pyöräilemaan läpi kaupungin. (otettiin kaikki hyöty vielä kaksin olostamme)
Määränpäämme oli vierailu pikku-neidin isovanhempien luo.
He nimittäin ovat vedenkestäviä ihan oikeita karavaanareita ja ovat vuosikymmenet harrastaneet vaunulla reissaamista. Eli me lähdimme tapaamaan heitä kaupungin leirintäalueelle.
Kauniit maisemat vaan vilahtelivat ohi, pyöräilessämme.
Meidän kaupungissa tule aina järvi vastaan, vaikka menet mihin suuntaan vaan.
Toivolansaaren Camping sijaitsee nimensä mukaisesti saaressa, Kyrösjärven ympäröimänä. Todella kauniilla paikalla.
Neiti kyllä osasi opastaa suoraa tutulle vaunulle...vaikka kaikki näyttävät aivan samanlaisilta.
Tuttu vaari siellä oli meitä vastaanottamassa.
Minulle tälläinen karavaanarielämä on ihan uutta ja outoa, ei muutenkaan leirintäalue-elämä ole tullut tutuksi.
Mutta miksei, nyt kun pääsi käymään vaunussa, siellähän on ihan kaikki....kesämökki pyörillä.
Mummukin löytyi, jälleen näkemisen riemua.
Mummu ja vaari halusivat tarjota meille aamiaista leirintäalueen kahvilassa.
Siellähän oli hyvät valikoimat puuroista ja muroista lähtien (jätettiin puurot väliin kun jo aamutuimiin syötiin kotona)
Kaakao ja itse leivotut sämpylät kyllä maistuivat.
Syötyämme jäätiin vielä leikkipaikalle keinumaan.
Leikkipaikka on entuudestaan meille tuttu, olemmehan useasti täällä käyneet retkeilemässä.
Sen verran on jo kelit viilenneet että tyydyttiin vaan kivien heittelyyn kyrösjärveen.
Vielä viimeiset halit, heipat ja kiitokset kun pääsimme vierailulle.
Hyppäämme pyörän päälle ja lähdemme kotia kohti ja taas ihailemaan näitä mahtavia maisemia, kotimatka pyöräiltiin vähän eri reittiä.
Ensi viikolla saadaan jo lisää kavereita hoitoon ja loputkin kolleegat palaavat töihin. Hyvä niin!
