Maanantaina täytti pikku-ukkokin sitten jo 3-vuotta.
Nyt pitää varmaan jo lopettaa pikku-ukottelu, sen verran on jo isopoika hänestä kasvanut.
Päivää juhlistettiin asianmukaisin menoin, vadelmakakulla, onnittelulaululla, lahjoilla ja kippistelyllä
Arvi rakastaa aina näitä juhlallisuuksia ja sitä kiinnostaa kovasti mitä paketista löytyy...
Paketista löytyi päivänsankarin kaksi lempiasiaa;
kaivuri ja pinkkiväri.
Oli mieleinen lahja.
Kynttilän puhaltaminen on aina yhtä jännittävää...
Juhlajuomana oli tämän syksyn marjamehua.
Siinähän aika sitten vierähtikin herkutelessa ja hassuja juttuja jutellessa.
Sain keväällä Pireltä Barcelonan tulijaisina, ikioman selfiekepin (miksiköhän??)
Siinähän tytöillä oli hetken hauskaa kun 5v otti kepin haltuunsa....muutama selfie tuli räpsittyä.
Päivänsankaria ei kiinnostanut tyttöjen jutut tippaakaan - turhaa vouhotusta!
Hän viihtyi hyvin porkkana - ja dippikippojen ääressä.
Mutta sitten alkoi tapahtumaan, kun yllätysvieras saapui!
Taistelijapoika joka on jo venähtänyt koululaiseksi saapui myös muistamaan päivänsankaria.
Ja kylläpä oli tervetullut vieras kaikille, Arvi-koirakaan ei meinnanut päästä pojasta irti ollenkaan.
Sillä tavalla siinä vaan aina käy, että niistä pienistä palleroista kasvaa uskomattoman äkkiä isoja koululaisia, jotka tulla tupsahtaa yksin tervehtimään entisiä kavereita ja vanhaa hoitotätiä.
