tiistai 28. maaliskuuta 2023

Virpomisvierailu

 


Muutaman vuoden tauon jälkeen päästiin virpomaan ihan livenä. 

Korona aikana lähetettiin vaan video ja korttitervehdyksiä vanhainkodille, mutta tänään lähdettiin  paikan päälle virpomaan ja tapaamaan vanhuksia vanhainkodille.

Harmi vaan kun useampi pikku-noita oli kaatunut sairaspetiin, niin meitä lähti reissuun vaan muutama noita....mutta sitäkin innokkaampia (vaikka ei ollut tietoa mitä tapahtuu, eikä aiempaa kokemusta...)

Yöllä oli saatu taas lisää lunta, ettei nyt ollut paras mahdollinen lentokeli noidille. 
Eli jätimme suosiolla luudan kotiin ja jäimme odottamaan palvelubussia.









Bussissa oli jo Marja omien pikku-noitien ja virpomisvitsojen kanssa odottamassa.

Kaikki valmiina, n.50 oksaa ja puolitoista tuntia aikaa valloittaa vanhainkoti.

Siitä se sitten lähti.

Heti tuli selväksi, meidän Hiltunen otti palkanmaksun perimisen vastuualueekseen ja minä ja Marja oltiin loruttelijota ja kaikki pikkunoidat hoitivat oksien heiluttelemisen sekä jakamisen.


Monta hellyyttävää kohtaamista koettiin ja tarinaa vaihdettiin.

Asukkaat liikuttuivat aidosti pienistä ihmistä ja halusivat heitä tervehtiä ja koskettaa.


Matka jatkuu seuraavalle osastolle.


Ilo oli kyllä molemminpuolista.
Hymy oli herkässä kaikilla.

Pöydillä oli tutun näköisiä pelejä..

Palkkavastaava piti huolen että jokaiselta osastolta tuli palkat mukaan. Vaikka välillä niitä tarjoilikin jo seuraavalla osastolla vanhuksille....


Hyvin virkeä talon vanhin asukas on 101v ja 3kk, minkä hän itse ilmoitti tomerana ja ihastui silminnähden pienistä vieraista.
Anna myös muisteli omia lastenhoito kokemuksiaan meille.

Minun ilahdutti nämä kukat, useassa huoneessa oli tuoreita kukkia pöydillä. 
Se jos mikä, lisää asumisviihtyyttä varmasti vahuksille.



Laskutoimitus meneillään, täsmääkö?


Matka jatkui, mentiin ylös ja alas osastolta toiselle, rappusissa ja hissillä ja välillä otettiin takapakkia, että kaikki tulisi virvottua....







Kaikille pyrittiin jättämään pieni muisto käynnistämme...vaikka väsy tuli virpojille ja virvottaville.

Kori alkoi vaan painaa vaan enempi ja enempi, mutta Hiltunen ei voinut luopua vastuustaan...työt hoidetaan loppuun kun ollaan aloitettu.






 


Vielä viimeiset vitsat ja palkat koriin.
On kotiin lähdön aika.

Uskon että veimme paljoa iloa ja valoa tällä pienellä aamupäivä vierailulla vanhusten tiistaiarkeen.

Saimmekin kutsun jo seuraavalle vierailulle. 




Pääsiäisen aika on värikkäiden koristeiden aikaa.

Ja kivaa kun henkilökunta jaksaa panostaa myös tähän, vaikka varmasti perustyöt vie kaiken ajan.

Kiitos!

Huomenna me istutetaan meidän pääsiäisruohot, että ehtivät vielä pääsiäiseksi.

Muita pääsiäisjuttuja ollaakin jo tehty ja aloitettu, seuraavaksi taidan niitä tänne jakaa ja kertoa.
🐣🐤🐥

lauantai 18. maaliskuuta 2023

Metsämörriretki ja jälkiä lumessa

Pitkästä aikaa saimme kutsun Metsämörriretkelle.


Vaikka kevättä jo eletään me saamme vielä nauttia kunnon talvikeleistä, tänään torstaina 16.3 mittari näytti -9 astetta kun lähdimme aamulla retkelle. 
Mutta aurinko lämmittää jo ihanasti, ja kaikki on vielä puhtaan lumen peitossa. 



Tämä iso ahkio on kyllä ollut tämän vuoden paras hankinta.
Näillä metsäretkillä ihan ehdoton.

Metsämörrikin pääsi kyydistä nauttimaan.



Ensimmäisenä vaihdettiin tervehdykset Metsämörrin kanssa, aluksi vähän jännitti koska edellisestä tapaamisesta oli jo jonkin verran aikaa.

Mitähän Metsämörrillä tänään mielessä...


.....kuunnellaan tarkkaan ohjeita.

 Metsämörri antoi meille tehtäväksi etsiä erilaisia jälkiä lumisesta metsästä. 


Ja ensimmäisenä tietysti löysimme tuttuja pupun jälkiä, niitä ei voi olla huomaamatta...puput on pomppinneet ristiin rastiin metsässä.


Näitä jälkiä pohdimme hetken, kunnes tulimme siihen tulokseen että ne ovat oravan jälkiä. Orava oli lopuksi hypännyt puuhun turvaan.


Onkohan nämä kauriin?


Ja kenen jälkiä nämä sitten on? Hetki mietittiin...no tietysti meidän omat kengänjäljet! 

Järvenjäälläkin oli paljon jälkiä, eläinten, hiihtäjien, mönkijöiden ja kauempana autonrengaan jälkiä, jäätiellä.


Metsämörri tunnisti kauriin jäljet.

Luontopolku on täynnä lenkkeilijöiden ja koirien ulkoiluttajien jälkiä.


Sitten olikin jo evästauon aika, ahkio ympäri ja eväät esiin.


Metsämörrillekin maistuu ruisleipä.



Huilitauon jälkeen jatketaan vielä jälkien etsimistä.


Onkohan tässä mennyt koira vai ettei peräti kettu?


Tässä on kyllä tepastellut joku lintu, varis varmaan.


Nämä on varmaan pienen koiran tassunjälkiä?



Yllättävän paljon mielenkiintoisia jälkiä löytyykään lumisesta metsästä. 
Kesällä kukaan ei tiedä mitä kaikkea metsässä liikkuukaan kun ei paljon jää jälkiä näkyviin....mielenkiintoista.



Kiitos Marja ja Metsämörri taas kivasta metsäseikkailusta.