Torstaipäivä valkeni pikkupakkasessa -3
ja aurinkokin sieltä jo pilkisteli puiden lomasta.
Alustaviin aamun suunnitelmiin tuli muutos kun Metsämörri-retki peruuntui ja ettei nyt aivan hirveästi harmittaisi peruutus luvatusta retkestä, niin me pakattiin valmiit eväät reppuun ja babyt rattaisiin.
Ja menoksi vaan.
Lähdettiin Kyrösjärvelle seikkailemaan.
Taas on järvelläkin vaihteesta kiva ja helppo kulkea, kun lunta on vaan nimeksi, eikä ole paljaalla jäätiköllä, saatikka vettä.
Järven jäällä on yön aikaan monenlaista liikkujaa ja jäljen jättäjää...ja jätettiin mekin omat jälkemme lumeen.
Tämä jäällä liikkuminen on aina niin upea elämys ja ihan kuin olisi jossain ihan muissa maailmoissa....kun täällä kauniina talvipäivänä liikkuu.
Eväät piti kaivaa heti esiin kun päästiin ensimmäisen niemennokan taakse.
Ja babyt olivat nukahtaneet....he eivät tiedä vielä mitä menettävät kun sammuvat heti, mutta uskon että kyllä heidänkin vuoronsa vielä tulee nauttia lukuisista retkieväistä.
Olihan tässä maisemat kohdillaan ja mikä hiljaisuus.
Näkkärit ja lämpimät mehut maistuivat.
Eväät nautittu niin sitten kotia päin.
Rannassa kävimme vielä tutkimassa kaislikossa osmankäämiä.
Näin talvella tämäkin onnistuu helposti, jään ja lumen sulaessa tämä on aivan mahdotonta lasten kanssa.
Juuri tämän ajatuksen kanssa on talvella aina kiva leikkiä että täällä me vaan tepastellaan, hiihdellään, luistellaan ja syödään eväitä keskellä järveä (no nyt ei kyllä oltu...mutta jäällä kumminkin)
Ja kesällä sitten moottoriveneet suhailevat vetten päällä...ja me syödään eväät rannalla.
Että semmoinen eväsretki tällä kertaa luonnon helmassa.
On suuri rikkaus työskennellä näissä Kyrösjärven maisemissa.
Muuten ensiviikolla muistetaan ystäviä 🩷
