Helpoista helpoin mustikkakakku

Nyt on juuri se aika kun pitää käyttää ahkerasti pakastimen marjavarastoja, ennen uutta satoa.

Siksi meilläkin oli hyvä syy leipoa tyttöjen kanssa herkullista mustikkakakkua välipalalle.

Helpoista helpoimman mustikkakakun ohjeen olen joskus ottanut talteen jostain naistenlehdestä.

Tässä ohjetta:

2 dl sokeria

3 dl vehnäjauhoja

1 1/2 leivinjauhetta

 1 kananmuna

2 dl piimää

1 tl vaniljasokeria

100g voisulaa

4-5 dl mustikoita

(1 rkl perunajauhoja)

Me tehtiin ohje 1 1/2 kertaiseksi, meidän vuokaan varsinaiset mitat ovat liian vähäiset.

Ensimmäisenä mitataan sokerit, vehnäjauho, leivinjauhe  ja sekoitetaan keskenään.

Kananmunat rikotaan ja sekoitetaan kevyesti sekaisin.

 Hups, vaniljasokeri meinasi unohtua...

Seuraavaksi lisätään kananmunat....

sitten on piimän vuoro....

Ja viimeiseksi voisula joukkoon, 

sitten kaikki vaan hyvin sekaisin.

Valmis taikina kipataan vuokaan, irtopohjavuoka olisi tähän paras (meillä se on vähän kehno),

mutta hyvin se onnistuu tavallisella vuoalla, kun sen vuoraa leivinpaperilla; helppo nostaa pois.

Leipurit halusivat maistella pakastemustikoita, vähän oli kirpeitä - kuulemma.

Pakastemarjojen joukkoon on hyvä sekoittaa vähän perunajauhoja.

Lopuksi mustikat ripoteltiin kakun päälle ja jos haluaa että mustikoita jää myös kakun pinnallekin niin niitä kannataan lisätä paistamisen loppuvaiheessa.

Paista uunin alatasolla 200 asteessa n. 30 minuuttia.

Tärkeä esipesu lopuksi, aina yhtä herkkua.

Valmis kakku uunista ulos!
Eikös vaan olekin helpoista helpoin mustikkakakku?

Suosittelen kokeilemaan.
Mahdottoman hyvää!

SRK hartaushetki

Jippii bussi saapui!

Alkuvuosi tuo taas nämä kaikki vanhat kivat rutiinit, ensimmäiset jumpat, ensimmäiset soitinrakennuskerhot, ensimmäiset muskarit ja tänään oli vuoden ensimmäinen pyhäkouluhartaus seurakuntatalolla.

Reippaasti vaatteet pois ja nätisti naulakoihin.

Tänne lapset tulevat aina mielellään kuuntelemaan mitä kerhotädit ovat tällä kertaa keksineet meille.

Kun kaikki ovat löytäneet omat istumapaikkansa niin voidaan alkaa.

Tällä kertaa kerhotädit Riitta ja Tuija puhuivat meille KULTAISESTA SÄÄNNÖSTÄ.

Kuinka meidän pitää kohdella toisia ihmisiä ja tehdä sellaisia asioita mitkä itsestäkin tuntuisi hyvältä.

Lapset kertoivat innokaasti kuinka he auttavat kotona mielellään äitiä pikkuaskareissa ja tietysti hoitotätejä hoidossa, vaikka toisaalta ei aina jaksa eikä huvitakkaan.....

Sitten laulettiin laulu ystävyydestä ja otettiin kaverin kädestä kiinni.

Pitkästä köydestä tehtiin yhdessä kehä, josta kerhotädit sitten muodostivat käden lattialle....

Samalla kun juteltiin mitä kaikkea hyvää voi tehdä käsillä (mm.tervehditään, lohdutetaan, kutsutaan kavereita), niin lapset valitsivat mieluiset koristeet jokaiselle sormelle.

Lapsille jaettiin ihanat höyhenet ja laulettiin ja leikittiin " Höyhenen kevyt on enkelin siipi"

Valmis kaunis käsi!

Loppurukous ennen kotiin lähtöä.

Hartaushetken loputtua löytyy aina innokaita apulaisia....

Ja sitten vielä vaatteet päälle ja kotimatka voi alkaa...osa tuli peräti polkupyörillä, osa kävellen ja me pitkänmatkalaiset hypätään bussiin Martin kyytiin.

Kiitos Riitta ja Tuija hartaushetkestä! 

Hämmästelen aina kuinka näinkin pienet lapset hiljentyvät kuuntelemaan hetkeksi, vaikka asiat eivät välttämättä ole niitä helpoimpia ymmärtää. Mutta se on varmaa se tunnelma ja kiireettömyys minkä kerhotädit onnistuvat luomaan, en tiedä.

Mutta tullaan taas.....